9.8.2023

Kulttuuria ja kakkua – Ella kokosi ystävänsä ja aloitti yhteisen museoharrastuksen!

Kirjailijan ammatista haaveileva Ella Stranden on kiitollinen saadessaan työskennellä suosikkimuseossaan. Kuva: Ella Karttunen / Museokortti.

Ella Strandenin järjestämissä Kulttuuria ja Kakkua -tapaamisissa vieraillaan kauniissa museoissa, otetaan upeita kuvia ja siirrytään museokahvilaan keskustelemaan kokemuksista. Toistaiseksi tapaamisissa mukana on lähinnä oma kaveripiiri, mutta haaveita harrastuksen laajentamisesta on.

Ella Stranden on 29-vuotias helsinkiläinen perheenäiti, museotyöntekijä ja innokas instagrammaaja. Värikkäällä ja tyylikkäällä Instagram-tilillään Stranden jakaa elämästään idyllisiä kuvia, jotka keskittyvät pääasiassa hänen arkeensa, työhönsä ja museoharrastukseensa. Museoissa hän käy usein seuralaisenaan ystäviä, puoliso tai äiti.

– Myös lapsiani tutustutan mielelläni museoiden maailmaan. Kuopus oli kuukauden ikäinen vieraillessaan ensimmäistä kertaa museossa, Stranden kertoo.

Stranden käy museoissa niin usein kuin kiireinen arki sen mahdollistaa ja työskentelee kesäaikana suosikkimuseossaan Seurasaaren ulkomuseossa. Seurasaaren lisäksi hän pitää erityisen paljon Hvitträskistä, joka on vuonna 1903 valmistunut kansallisromanttinen ateljeekoti Kirkkonummella.

Museokäyntiin kuuluu paljon yksityiskohtien bongailua ja huomio kiinnittyy siihen, miten näyttelyt on rakennettu. Näyttelyiden kiertämisen lisäksi museokäyntiin kuuluu museokauppaan tutustuminen ja valokuvien ottaminen.

– Museokortti on innostanut minua käymään museoissa vielä enemmän kuin ennen, koska se mahdollistaa lyhyemmät ja toistuvat käynnit. On mukavaa, kun ei tarvitse stressata, että ehtiikö varmasti nähdä ja kokea “koko rahan edestä”, Stranden kertoo.


Ella Strandenin somepostauksen seurauksena syntyi idea Kulttuuria ja Kakkua -seurasta. Kuva: Ella Karttunen / Museokortti.

Kulttuuria ja Kakkua -seuran idea sai alkunsa somepostauksesta

Kulttuurielämyksen päälle Stranden nauttii mielellään kakkua, ja hän onkin perustanut leikkimielisen seuran, joka kantaa nimeä Kulttuuria ja Kakkua -seura. Seuran toiminta on vielä alkutekijöissään, mutta Stranden on saanut sosiaalisen median kautta viestiä, että toiminnalle olisi kysyntää.

– Laitoin kerran Instagramiin, että hei, haluisko joku lähteä mukaan Gallen-Kallelan museoon tiettynä päivämääränä. Ehtoina oli suostua ottamaan kuvia ja syömään kakkua, Stranden naurahtaa.

"Ehtoina oli suostua ottamaan kuvia ja syömään kakkua."

Yllättäen useampi seuraaja kiinnostui ideasta, mutta monen aikataulut eivät sopineet sillä kertaa.

– Huomasin, että tosi monen mielestä oli ihana ajatus, että mennään jonnekin hienoon museoon, otetaan kauniita kuvia ja syödään kakkua, Stranden kertoo.

Kulttuuria ja Kakkua -seuran idea on yksinkertainen: ensin katsotaan näyttely, sitten otetaan hienoja kuvia museomiljöössä ja lopuksi siirrytään museokahvilaan kakkukahvien äärellä keskustelemaan koetusta näyttelystä. Kohtaamisia varten on luotu oma hashtag #kulttuuriajakakkuaseura, jonka avulla kaikki tapaamisissa otetut kuvat ovat löydettävissä kootusti Instagramista.

Montaa tapaamista Stranden ei ole vielä ehtinyt järjestää, mutta muutaman tutun ja yhden ennestään tuntemattoman seuraajan kanssa konseptia on jo testattu. Stranden haaveilee idean laajentamisesta, mutta vielä toistaiseksi siihen ei ole ollut aikaa.

– Ideasta innostui suurin piirtein kolmekymmentä ihmistä ja se on sellainen määrä, ettei me vaan voida kävellä suoraan johonkin museoon, saati kahvilaan. Idea muuttui heti sellaiseksi, että pitäisi oikeasti järjestää tällainen tapaaminen, Stranden täsmentää.

Yhdellä tapaamisella Stranden kävi ystävänsä kanssa Suomenlinnassa, jossa on useita kiinnostavia museoita. Ystävykset vierailivat Ehrensvärd-museossa ja Suomenlinna-museossa, joiden jälkeen suuntasivat idylliseen kahvilaan kakkukahveille. Tärkeä osa kohtaamisia on kaunis ympäristö, joissa saa otettua hienoja kuvia.

– Jonkun mielestä se saattaa olla ärsyttävää, kun joku tulee museoon pyörimään mekossa ja pitäisi ikään kuin katsoa vain sitä näyttelyä eikä omia vaatteita. Mielestäni nämä asiat voi hyvin yhdistää, Stranden kertoo.


Stranden suunnittelee etukäteen minkä asun laittaa museovierailulle valokuvia varten. Kuva: Ella Karttunen / Museokortti.

Vintage-henkinen tyyli saa vaikutteita eri aikakausista

Museomiljöössä kuvaaminen voi toisinaan vaatia kärsivällisyyttä. Varsinkin suositussa museokohteessa voi joutua odottelemaan, että muut museovierailijat sattuvat jättämään toivottavan kuvakulman tyhjäksi. Stranden pyrkii mahdollisuuksien mukaan rajaamaan kuvista pois kyltit ja modernit kalusteet, kuten valaisimet.

Kuvaaminen omaan käyttöön, ilman salamaa on lähes aina luvallista museoissa, mutta luvatta työntekijöiden kuvaaminen on epäkohteliasta. Stranden muistuttaa, että työntekijöiden kuvaamiseen tulee aina pyytää lupa, vaikka heillä olisi yllään historialliset vaatteet tai he tekisivät perinnekäsitöitä tai muuta vastaavaa. Myös lupa kuvaamiselle kannattaa aina varmistaa etukäteen museosta.

"Minusta on hauskaa sointua museon visuaaliseen ilmeeseen."

– Suunnittelen yleensä kuvauksia etukäteen sen verran, että katson verkosta kuvia museosta ja valitsen ympäristöön sopivat vaatteet. Minusta on hauskaa sointua museon visuaaliseen ilmeeseen, Stranden kertoo.

Stranden kuvailee tyyliänsä vintage-henkiseksi ja romanttiseksi. Hänen julkaisemiensa kuvien keskeisiä teemoja ovat arjen romantisointi ja idyllisten hetkien luominen. Inspiraatiota pukeutumiseensa hän hakee muodin historiasta, kansanpuvuista ja sosiaalisesta mediasta. Museot ovat ihanteellisia ympäristöjä taltioida kuviin vaatteiden tyyliin sopivaa tunnelmaa.

– Ensin oli fiftarityylistä ja siitä siirryin tällaiseen yleiseen romanttiseen ja nostalgiseen vaatetyyliin, Stranden kuvailee.


Vanhoissa interiööreissä voi kuvitella mitä siellä oleilevat ihmiset ovat ehkä tehneet tai tunteneet. Kuva: Ella Karttunen / Museokortti.

Museoissa voi kokea saavansa tunneyhteyden menneeseen

Strandenin mielestä nykyajassa parasta on, että kaikki menneet vuosikymmenet ja vuosisadat ovat käytössä. Niistä kaikista voi ottaa inspiraatiota eikä tarvitse valita tiettyä aikaa. Historiaa Stranden ei ole opiskellut, mutta se on aina häntä kiinnostanut. Etenkin kulttuurihistoria ja arjen historia kiinnostavat, sekä se, millaisessa ympäristössä ihmiset ovat eläneet. Vanhoissa interiööreissä on helpoin kuvitella mitä siellä asuvat tai oleilevat ihmiset ovat ehkä tehneet, ajatelleet tai tunteneet.

"Mitä jos kävelen tuosta ovesta ja en enää olekaan omassa ajassani?"

– Näissä ympäristöissä on helppo päästä tunnelmaan ja joskus tulee jopa sellainen olo, että mitä jos kävelen tuosta ovesta, niin en enää olekaan omassa ajassani. Mitä jos olen mennyt sinne jonnekin menneisyyteen? Siitä tulee kiva fiilis, Stranden kuvailee.

Stranden pitää hetkistä, joissa kokee saavansa tunneyhteyden menneeseen. Joskus museoissa hän kokee tällaisia tuntemuksia.

– Olin avaamassa Kahiluodon kartanoa Seurasaaren ulkomuseossa niin sanottua kummituskierrosta varten. Astuin kartanon saliin, joka kylpi syysauringon sammuvassa valossa. Yhtäkkiä minun oli aivan pakko ottaa muutama tanssiaskel ja mietin, että miten onnekasta onkaan, että tuo sali oli yhä olemassa ja juuri minä sain tanssahdella sen lattialla, Stranden kertoo.

Kirjailijan ammatista haaveileva Stranden kirjoittaa paljon vapaa-aikanaan. Lisäksi hän leipoo kakkuja ja haluaisi oppia tekemään käsitöitä, jotta voisi tehdä itse vaatteitaan. Ystäväpiiristä löytyysamanhenkisiä ihmisiä. Osan Stranden on tavannut sosiaalisen median kautta ja osa asuu ulkomailla. Museoharrastus yhdistää ystävyksiä ja tulevaisuudessa Kulttuuria ja Kakkua -seura voi tuoda mukanaan paljon uusia kohtaamisia.

Kerro tästä myös ystävillesi!

  • Facebook
  • X
  • Instagram
  • WhatsApp