22.1.2020

Maailma oli ennen litteä – tai niin ainakin luultiin. Verimerimakkaran suu on ammollaan. Uskallatko sukeltaa sen kitaan loikoilemaan?

Näyttelyvinkki: Lasten kanssa merihirviöiden matkassa

Lapsiperheille riittää nähtävää Museokortti-kohteissa. Merikeskus Vellamon Merimonsterit-näyttely vie koko perheen seikkailulle vuoden 1539 Carta marina -kartan vaarallisille vesille. Juttu on julkaistu aikaisemmin Museo-lehden 04/2019 numerossa.

– Hei, me mennään museoon!

Kuuluu riemunkiljahduksia, kun kolmevuotiaat Edvin ja Aada rientävät Merikeskus Vellamon portaita ylös. Aulassa kaikuu lasten ilo ja jännitys. Pian kuulemme myös laulua, sillä venehallissa on parhaillaan yhteislaulutilaisuus.

– Katso, tuolla on hirveä mörkö, Edvin osoittaa aulan nurkassa komeilevaa merihirviötä.

Seikkailu museossa on alkanut.


Vellamo on lapsiperheen suosikkikohde. Nähtävää riittää sekä aikuisille että lapsille.

Merikeskus Vellamo on lapsille tuttu paikka. Myös yhdeksänvuotias kummityttöni Viivi on vieraillut museossa useamman kerran. Innostuneet tutkijat kipittävät tuttua käytävää pitkin kohti Merimonsterit-näyttelyä, jossa vanhojen merikarttojen hirviöt on herätetty henkiin käsin kosketeltavaan muotoon.

Hämärän sisääntuloaukon edessä vilkkaat askeleet hidastavat tahtiaan.

Kolmevuotias poikani epäröi. Puristuneet nyrkit ja kireät pienet olkapäät kertovat, että tilanne jännittää. Kolme- ja yhdeksänvuotiaat kummityttöni sen sijaan tarttuvat heti tilaisuuteen.

–Nyt lähdemme seikkailemaan.

Viivi vanhimpana rohkaisee pienempiä ja astuu ensimmäisenä näyttelytilaan. Aada pysyttelee visusti hänen kannoillaan. Tytöt hämmästelevät silmät pyöreinä suurta Verimerimakkaraa, joka on meitä vastassa suu ammollaan.

Edvin ei ole yhtä rohkea. Kenkien riisuminenkin tuntuu liian jännittävältä.

Tila on pimeä ja merimakkaran lisäksi meitä tervehtii myös suuri mustekala, kauhistuttava Kraken. Myyttien merihirviöt kaappaavat meidät mukaansa, ja pian olemme tutkimusmatkalla merten syvyyksissä.

"Varokaa Krakenin klaania!
Se sakki on ihan pohjalta,
törkeitä tappajatursaita,
ihan selkärangaton porukka
nousee pintaan ja kaataa laivoja!
Kuunari, kaljaasi, kutteri
jäi jäljelle yks ainut mutteri!
Kurkusta alas kuin konvehti katos karjuva kaapparikapteeni!"

Alkujännitys on väistynyt. Nyt myös Edvin tutkii paikkoja kiinnostuneena ja huomaa suuren ja värikkään jättiläismerikäärmeen. Sen värikkäät suomut kiiltävät valon taitteessa, eikä se vaikuta yhtä uhkaavalta kuin merimakkara tai mustekala.


Hirviönäytteiden kokoamisyksikkö. Aada ja Edvin tutkivat innostuneina Dr. Pontoppidianin näyteseinää. Edvinin mielestä sukelluskellossa matkustaminen on mieluisaa puuhaa. Kun kääntää kammesta, voi matkustaa Alkumereen asti.

Merimonsterit-näyttely on taitavasti rakennettu, ja lapset on huomioitu hyvin. Kokolattiamatolla on mukava astella ja vierailijat pääsevät tutkimaan näyttelyä omin käsin. Kaikkea saa koskea, ja se onkin näyttelyssä parasta.

– Kuka uskaltaa hypätä merimakkaran kitaan?, kysyn lapsilta ja kehotan heitä sukeltamaan merimakkaran suuhun.

Merimakkaran kita on täynnä pehmoisia säkkityynyjä ja lapset loikoilevat siellä hetken. Sillä aikaa kierrän näyttelyä ja huomioni kiinnittyy seinille kirjoitettuihin hauskoihin loruihin.

Pian lapset ryntäävät ohitseni ja kiljuvat taas riemusta. Kaikki jännitys on kadonnut ja pienet juoksevat tilan päästä toiseen. Pysähdymme hetkeksi istumaan maailman reunalle. Keskustelemme siitä, kuinka maailma oli joskus litteä – tai niin ainakin luultiin.

Hetken hengähdyksen jälkeen lapset villiintyvät jälleen. Tällä kertaa he löytävät tiensä Krakenin luo. Päästyäni perille lapset istuvat Krakenin sylissä, pehmoisiin lonkeroihin kääriytyneinä.

Koen tilan turvalliseksi ja annan lasten liikkua ja tutkia näyttelyä itsenäisesti. Kertaakaan en joudu sanomaan: "Älä koske siihen."



Jättiläismerikäärme nousee merestä ja paljastaa upeat värikkäät suomunsa.

Näyttelyn tekijät, kirjailija Laura Ruohonen ja kuvittaja Erika Kallasmaa, ovat onnistuneet rakentamaan tilan, joka vie vierailijat mukaansa jännittävälle seikkailulle. Kun vierailumme päättyy, lapset kiittelevät mukavasta näyttelystä.

Vielä päiviä museokäynnin jälkeen puhumme kotona merihirviöistä. Mukaan otetut näyttelyesitteet luetaan läpi yhä uudestaan ja uudestaan. Tarinat ja hahmot jäävät elämään arkeemme vielä pitkäksi aikaa. "Äiti, kohta mennään taas uudestaan", sanoo lapseni.

Merimonsterit-näyttely on avoinna Merikeskus Vellamossa 17.1.2021 asti

Teksti ja kuvat: Aino-Kaisa Lonka
Juttu on alunperin julkaistu Museo-lehden numerossa 04/2019. Tilaa Suomen ainoa museoalan aikakauslehti kätevästi verkkolomakkeella.
Museo-lehden tarjous museokorttilaisille: Tilaa Museo-lehti ja saat edellisen numeron kaupan päälle tarjouskoodilla MKortti.

Tilaa Museo-lehti tästä!

 

Kerro tästä myös ystävillesi!

  • Facebook
  • X
  • Instagram
  • WhatsApp