Keidas keskellä Helsinkiä ei nuku koskaan – talvella itää jo uusi kesä!
Kun ulkopuutarhat uinuvat, kasvitieteellisten puutarhojen työntekijät keskittyvät siemeniin, dokumentointiin ja siivoamiseen. Ylipuutarhuri Pertti Pehkonen pitää huolta, että Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha kukoistaa ja kasvit voivat hyvin. Juttu on julkaistu vuoden ensimmäisessä MUSEO-lehdessä 1/2022.
On kipakka pakkaspäivä. Helsingin yliopiston kasvitieteellisen museon ylipuutarhuri Pertti Pehkonen on ennen haastattelua vienyt Kumpulan kasvihuoneelle idänmasmalon siemeniä. Vaatimattoman näköinen keltakukkainen kasvi on nykyään erittäin uhanalainen.
Yksi esiintymä on hätää kärsimässä Itä-Helsingissä. Esiintymä yritetään siirtää Raide-Jokerin varikolle, sillä kasvi viihtyy ratapihoilla. Siksi siemeniä kerätään talteen. Ne on tarkoitus kylmäkäsitellä ja idättää talven aikana.
"Lajeja katoaa kiihtyvällä tahdilla. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kuuluu tämän talon touhuun." Ylipuutarhuri Pertti Pehkonen |
– Lajeja katoaa kiihtyvällä tahdilla. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kuuluu tämän talon touhuun. Meillä on Suomen uhanalaisten kasvien siemenpankki, ja yritämme pitää lajeja hengissä muun muassa tällä tavalla, Pehkonen kertoo.
Vuoden pimeimpänä aikana kasvitieteellisten puutarhojen toiminta pyörii paljon siementen ympärillä. Siemeniä kerätään, käsitellään ja idätetään, mutta myös vaihdetaan kasvitieteellisten puutarhojen kesken.
Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan intendentti Anna Liisa Ruotsalainen kertoo, että pohjoisen siemenet kiinnostavat myös muualla.
– Esimerkiksi vanamo on meillä tavallinen kasvi, mutta maailmalla kasvitieteellisissä puutarhoissa hyvin haluttu. Onhan kasvilla luonnontutkija Carl von Linnén antama nimikin: Linnaea Borealis.
Mutta tapahtuu kasvitieteellisissä puutarhoissa talvisin paljon muutakin.
Talvi on kestävyyskoe ulkopuutarhojen kasveille. Kuva: Katariina Salmi |
Talvi on kestävyystesti kasveille: "Jos kasvi kuolee, niin sitten se kuolee"
Talvisin päivittäistä puutarhanhoitoa on vähemmän ja silloin enemmän aikaa muille tehtäville. Ylipuutarhurin työhön kuuluu myös tärkeiden tietokantojen päivitys.Kuva: Katariina Salmi |
Tavallisen tallaajan silmiin saattaa näyttää siltä, että kasvitieteelliset puutarhat uinuvat talvella. Ulkopuutarhat peittyvät lumeen. Niin puutarhurit ainakin toivovat.
Pakkanen ilman lumen tuomaa suojaa saattaa nimittäin olla turmioksi kasveille.
– Kun pakkasta on -18 astetta ja lunta ei tule, talvivauriot alkavat. Emme voi kuin kirjata lämpötilan. Jos kasvi kuolee, niin sitten se kuolee, Pehkonen sanoo.
Hän kertoo, että joka vuosi kasveja kuolee talven aikana jonkin verran. Muutamia vuosia sitten maaliskuun yöpakkaset veivät Kumpulasta arviolta 17 lajia, jotka olivat virittäytymässä kevääseen.
Osa kasveista saa väistämättä talvivaurioita.
– Keväällä yritämme sitten hoitaa ja leikata, jotta saamme niistä taas jonkinlaisia kasveja. Usein myös varataimia on jäljellä, Pehkonen kertoo.
Lähtökohtaisesti ulos istutetut kasvit on tarkoitettu ulos. Talvi on kestävyystesti kasveille. Turun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Simo Laine kuvaileekin ulkopuutarhojen kasveja koekasveiksi.
– Ne joko selviytyvät suomalaisesta talvesta tai sitten eivät selviydy, hän kertoo.
Jonkin verran kasveja suojataan talvelta ja villieläimiltä. Pakkasen lisäksi rusakot ja peurat saattavat tehdä tuhojaan.
Oulussa taas tykkylumi tekee välillä tepposet. Anna Liisa Ruotsalainen kertoo, että painava lumikerros vaurioittaa silloin tällöin puita.
– Mutta pääasiassa keskitymme täällä nauttimaan talvesta.
Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha kuljettaa kävijänsä maailman kasvien ja tuoksujen keskelle. Kuva: Katariina Salmi |
Kasvihuoneiden olosuhteet vaativat tarkkailua: "Trooppiset kalat meinasivat kuolla, kun lämpötila laski"
Kun puutarha uinuu, on enemmän aikaa tehdä huoltotoimenpiteitä, kuten kunnostaa koneita, siivota ja pestä tiloja.
– Varsinkin trooppinen huone tuottaa paljon biomassaa ja vaatii päivittäistä siivousta. Joka päivä tulee alas lehtiä ja muuta, Ruotsalainen kertoo.
Kun puutarhureilta kysyy, kenen harteilla lepää talvisin painavin vastuu, vastaus on kaikilla sama: trooppisen kasvihuoneen vastuuhoitajilla.
"Kun pakkasta on -18 astetta ja lunta ei tule, talvivauriot alkavat. Emme voi kuin kirjata lämpötilan. Jos kasvi kuolee, niin sitten se kuolee." Ylipuutarhuri Pertti Pehkonen |
Lämpötilan pitäisi pysyä 23 asteessa ja ilmankosteuden 80 prosentissa. Kuivat pakkaspäivät haihduttavat kosteutta, joten trooppisen huoneen kasveja pitää kastella ja suihkutella tiuhaan.
Turun kasvitieteellisessä puutarhassa jättilumme kasvaa vesialtaassa, jossa on lähes 28 000 litraa 24-asteista vettä. Allas tasapainottaa lämpötilaa jonkin verran. Automaatio hoitaa esimerkiksi sumutukset ja lämpötilan ylläpidon.
– Huonehoitajilla pitää kuitenkin olla tuntuma siihen, jos huone tuntuu esimerkiksi liian kylmältä, Laine kertoo.
Joskus koneetkin saattavat hyytyä. Kasvihuoneissa on hälytysvalvonnat, jos esimerkiksi jokin laite rikkoutuu tai lämpötila romahtaa. Tällöin joku vastuuhenkilöistä tulee työajan ulkopuolella tarkistamaan, mikä on vikana.
Suuremmilta tragedioilta kasvitieteellisissä puutarhoissa on vältytty. Laine tosin muistaa yhden läheltä piti -tilanteen. Menneinä vuosina iski hätätilanne, kun sähköt katkesivat seitsemäksi tunniksi.
– Yhdessä tutkimuskasvihuoneessa trooppiset kalat meinasivat kuolla, kun lämpötila laski 15 asteeseen.
Trooppisen kasvihuoneen lämpötilan pitäisi pysyä talviaikaankin 23 asteessa ja ilmankosteuden 80 prosentissa. Kuivat pakkaspäivät haihduttavat kosteutta, joten kasveja pitää kastella ja suihkutella tiuhaan. |
Kasvien elämää on dokumentoidaan tarkkaan
Kasvitieteelliset puutarhat ovat tunnettuja kukkaloistostaan ja vehreistä kasvihuoneistaan.
Kun päivittäistä puutarhanhoitoa on vähemmän, jää enemmän aikaa kasvitieteellisten puutarhojen muille tärkeille osa-alueille: tutkimukselle, tiedon tarjoamiselle ja tietokantojen päivittämiselle.
– Tietokannat ovat äärimmäisen tärkeitä. Meillä on Helsingissä elävien kasvien kansalliskokoelma. Emme pidä kasveja huviksemme, Pehkonen kertoo.
"Jokainen puutarhuri vastaa omasta alueestaan. He huolehtivat, että kasvi on hengissä ja voi hyvin, mutta myös kasvin tietokannan ylläpitäminen on tärkeää." Ylipuutarhuri Pertti Pehkonen |
Kokoelmia voidaan hyödyntää tutkimuksessa ja opetuksessa. Siksi kasvien elämää on dokumentoitava tarkkaan.
Tietokannoista selviää muun muassa kasvien siementen keräyspaikat ja hoitohistoria.
– Jokainen puutarhuri vastaa omasta alueestaan. He huolehtivat, että kasvi on hengissä ja voi hyvin, mutta myös kasvin tietokannan ylläpitäminen on tärkeää, Pehkonen kertoo.
Kaikille Helsingin kasvitieteellisen puutarhan vakituisille puutarhureille ei talvisin riitä töitä kasvitieteellisessä puutarhassa. Osa siirtyy tuolloin kasvimuseon puolelle. He osallistuvat mittavaan projektiin, jonka tarkoituksena on digitoida yli kolme miljoonaa kasvimuseon näytettä.
Tutkimus tuodaan kasvitieteellisissä puutarhoissa myös yleisön nähtäville. Esimerkiksi Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa on käynnissä kylttiuudistus. Uudet kyltit esittelevät perustietojen lisäksi kasvien kemiallista monimuotoisuutta.
– Turun yliopiston luonnonyhdistekemian tutkijat ovat keränneet näytteitä kasveista ja analysoineet ne. Esimerkiksi pienestä verenpisaran lehdestä voi kasvin elinaikana löytyä tuhansia erilaisia molekyyleja, kertoo ylipuutarhuri Laine.
Mandariinin ja kumqvatin risteymä kalamondin tunnetaan hyvin myös huonekasvina. Sen hedelmäliha on hyvin hapan. Kuva Katariina Salmi |
Kevään koittaessa kasvit innostuvat. Laine kertoo, että jo helmikuussa kasvihuoneiden kasvit alkavat kasvaa voimakkaasti. Samoihin aikoihin kirvat ja punkit lähtevät liikkeelle.
– Niitä torjutaan mäntysuovalla ja kasveja leikkaamalla. Kun lämpötila nousee ja valon määrä lisääntyy, hankimme punkkeja ja kirvoja vastaan petohyönteisiä.
Kodin viherkasviharrastuksesta tutut mullanvaihdot, ruukutukset ja kasvien jakaminen kuuluvat myös kasvitieteellisten puutarhojen kevääseen.
Pehkonen kertoo, että Kaisaniemen kasvihuoneella vuosihuolto sijoittuu maaliskuun lopulle viikolle 12. Ohjelmaan kuuluu tuolloin muun muassa jättilumpeen istutus.
– Sen viikon jälkeen puutarhurit siirtyvät ulkotöihin, Pehkonen kertoo.
Maalis-huhtikuussa Kumpulan puutarhan omenapuut leikataan.
Kevät tuo yleensä mukanaan myös yleisön. Kevät ja kesä ovat vilkkainta aikaa, marraskuu ja tammikuu hiljaisimpia. Siitäkin huolimatta, että kasvitieteelliset puutarhat ovat monilta osin auki myös talvisin. Erilaisia opastuksia, näyttelyitä ja tapahtumia on ympäri vuoden.
Anna Liisa Ruotsalainen kertoo, että viime vuosina yleisötyön merkitys on kasvanut.
– Kasvit ja biologia kiinnostavat monia. Vieraita käy paljon esimerkiksi kouluista. Yliopistollisessa puutarhassa opetus ja tutkimus ovat kuitenkin pääosassa.
Aukioloissa poikkeuksen tekee Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, joka on yleisöltä suljettu talvella.
Se ei tarkoita, etteikö Kumpulassakin tapahtuisi. Kasvihuoneiden uumenissa itää parhaillaan idänmasmalo.
Vieraile Museokortilla Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa!
Muita kasvitieteellisiä puutarhoja:
|