Museoiden kummitustarinat: Itsestään kaatuvia tavaroita ja selittämättömiä hälytyksiä Tiedemuseo Liekin Observatoriolla
Karmivan monessa Museokortti-kohteessa kerrotaan kummittelevan. Kysyimme museoilta, kummitteleeko museolla tai onko museolla jännittävä tai synkkä historia. Nyt kekri- ja halloween-ajan kunniaksi julkaisemme museoiden tarinoita Museoiden kummitustarinat -juttusarjana.
Tässä tarinassa lähdemme Helsinkiin, jonka eteläisellä Tähtitorninvuorella kohoaa arkkitehti Engelin suunnittelema jylhä empirerakennus, vanha tähtitieteellinen observatorio.
Vuonna 1834 valmistunut Observatorio kohosi näyttävälle ja symmetriselle paikalle Helsingissä: keskustan halki johtavan Unioninkadun päähän. Engel suunnitteli Observatorion kaupungin kaunistukseksi.
Observatoriorakennus oli aikansa modernein tähtitieteellinen tutkimuslaitos, joka oli erityisesti suunniteltu havaintotöiden ehdoilla. Ullakon havaintotornit pyörivät kaikkiin suuntiin. Myös avautuvat kattoluukut sekä muut havaintosalin rakennusratkaisut toimivat esikuvana muille observatorioille ympäri maailmaa.
Nykyisin Observatorio on Tiedemuseo Liekin tähtitieteen yleisökeskus, jossa kaikenikäiset pääsevät avaruuden ihmeiden äärelle. Mutta tarinoiden mukaan rakennuksessa liikkuu myös tuonpuoleisia vieraita vuosikymmenten takaa.
Näin kertoo Tiedemuseo Liekin yleisötyökoordinaattori Paula Kyyrö.
Itsestään kaatuvia tavaroita ja selittämättömiä hälytyksiä Tiedemuseo Liekin Observatoriolla
Turun vuoden 1827 suurpalon jälkeen koko yliopisto siirrettiin Helsinkiin, jonne tarvittiin myös paikka tähtitieteellistä havaintotyötä varten. Aikoinaan Observatoriorakennus toimi myös tähtitieteilijän perheen kotina.
Taloon asettui preussilaissyntyinen Suomen ensimmäinen tähtitieteen professori, muuan Friedrich Argelander. Observatoriolla kiertää huhu, ettei hän ole koskaan poistunutkaan.
Argelanderista on tehty vuosien saatossa erilaisia selkäpiitä karmivia havaintoja: askeleiden ääniä vanhan havaintosalin hämärässä, selittämättömiä yöllisiä hälytyksiä ja esineiden kaatamista. Onpa kassahenkilökunta pohdiskellut sitäkin, miksi Argelander toisinaan sekoittaa vaihtorahoja.
Yön hiljaisuudessa aavemaisia paikkoja Observatoriolla ovat varsinkin vanhat havaintotornit talon ullakolla. Vieläkö siellä joku rajan takaa tekee tähtihavaintoja eikä malta lopettaa?
Neljalkainen hiippailija säikyttelee käytävillä
Tarinoihin sisältyy vielä toinen kummitus, joka liikkuu talossa neljällä jalalla.
Viimeisellä, vuoteen 1969 asti Observatoriossa asuneella professoriperheellä oli lemmikkinä kissa, joka oli kerran tullut luentosaliinkin kesken tähtitieteen luennon. Kissa oli saanut jäädä professorin tokaistua, että luennot ovat avoimia kaikille.
Mikä ihmeellisintä, kissan huhutaan vilahdelleen käytävillä vielä vuosikymmeniä myöhemmin.
Ensi syksyksi suunnittelemme Observatoriolle tapahtumaa, jossa leikittelemme näillä teemoilla. Kutsumme kaikki pimeää pelkäämättömät aistimaan itse narisevien lattialankkujen tunnelmaa.
Paula Kyyrö
Tiedemuseo Liekin yleisötyökoordinaattori
Tutustu myös juttusarjan muihin osiin:
Silkkihameen kahinaa, itsestään avautuva ovi, vitriinissä siirtyileviä tavaroita ja sähkölaitteiden häiriöitä. Voipaalan taidekeskukseen harmaapukuinen nainen sovittelee hattua ja on kuin kotonaan. Miltei jokaiseen Lappeenrannan Museokortti-kohteen liittyy toinen toistaan hurjempia tarinoita. Katolilaisen papin henki ahdistui ja koira säikähti – toisessa kerroksessa sotilas ja lasten itkua?
Onnettomuuksien uhreja, sisällissodan haamuja ja asemapäällikön lapsi Vantaan kaupunginmuseossa?
Harmaapukuinen nainen, ryminää ja kuviteltuja tauluvarkaita Voipaalan taidekeskuksessa
Valvontakameroiden häiriöitä ja tyhjästä ilmesyviä tavaroita Lappeenrannan museoissa
Silinterihattuinen mies, ilman sähköä toimivia lamppuja ja selittämättömiä hahmoja Carlsron museossa