Italian kasvatti - Hannu Palosuo on rakentanut siltaa suomalaisen ja italialaisen kulttuurin välille

Kuvataiteilija-graafikko Hannu Palosuosta tuli maailmankansalainen puolivahingossa. Parikymppisenä nuorukaisena hän päätyi Roomaan ja asettui kaupunkiin vuonna 1990. Yksinkertaisin selitys on se, että Roomassa diskot menivät kiinni aamu neljältä, Suomessa jo puolilta öin. Pidempi ja todempi tarina liittyy taiteen ja kulttuurin nälkään.

– Siihen aikaan Roomassa tapahtui nykytaiteen saralla todella paljon. Rooma on aina ollut vähän erilainen suurkaupunki, se elää kortteli ja kaupunginosa kerrallaan. Täällä minun on ollut helppo tutustua maailman kuuluisimpiin taiteilijoihin ja nähdä taidetta, jota ei muualla näe, Palosuo kertoo.

Se, että Palosuo alkoi opiskella taidehistoriaa Rooman yliopistossa ja maalausta Rooman taideakatemiassa, oli vielä 1990-luvulla poikkeuksellista. Ennen Euroopan Unioniin liittymistä Suomi ja Italia olivat kuin kaksi eri todellisuutta. Matkustaminen oli nykyistä vaikeampaa ja kallista. Myös Italian taidemaailma oli toista maata verrattuna Suomeen. Sen eläväinen vire veti Palosuon mukanaan.

– Opintojen aikana työskentelin assistenttina eräässä Italian suurimmista gallerioista ja pääsin puheväleihin taidemaailman suurimpien nimien kanssa. Tapaamistani taiteilijoista mieleeni ovat jääneet erityisesti Cy Twombly, Jannis Kounellis, Louise Bourgeois ja Balthu. He halusivat oikeasti nähdä nuorten taiteilijoiden töitä ja kertoa näkemyksensä. Jotain hohdokasta oli myös siinä, kun lähdettiin junalla Pariisiin tai Berliiniin katsomaan näyttelyä, jota ei voinut muualla nähdä, Palosuo kertoo.

Nykyään hohto on hieman himmentynyt. Samat näyttelyt kiertävät maasta toiseen, eivätkä Euroopan maat juuri eroa toisistaan. Palosuon mielestä Rooma ja Helsinki tuntuvat tätä nykyä saman kaupungin eri kortteleilta.

“Suomalaiset sanovat, että tavastani käyttää värejä näkee, että olen elänyt Italiassa.” Hannu Palosuo. Kuva: Girogio Benni

Sillan rakentamista suomalaisen ja italialaisen kulttuurin välille

Palosuo on rakentanut siltaa suomalaisen ja italialaisen kulttuurin välille vuosien ajan. Kuva: Giorgio Benni

Palosuo opiskeli taideakatemiassa aikana, jolloin Italian taidekoulutus noudatti arkkiherttuatar Maria Teresian 1700-luvulla antaman mahtikäskyn mukaista opetussuunnitelmaa. Kaikki tentit olivat suullisia. Opetuksessa painotettiin erityisesti vuorovaikutustaitojen merkitystä taiteellisen urakehityksen kannalta.

– Italialainen koulutusjärjestelmä opetti minulle sosiaalisuutta. Opin, että taiteen kentällä pärstäkerroin vaikuttaa paljon. Taiteilijan täytyy osata kohdata ihmiset. Meitä myös kannustettiin analysoimaan omia töitämme ja erityisesti sitä, mikä meni vikaan. Sen ansiosta opin puhumaan omista töistäni, Palosuo kertoo.

Myös historian painotus oli vahva. Oppitunnit lisäsivät ymmärrystä siitä, kuinka läpi historian monissa maissa on tehty samantyyppistä taidetta samaan aikaan. Työt eivät ole toistensa kopioita, vaan kuvastavat kunkin maan taiteen tilaa sekä tyylisuuntauksia kyseisellä aikakaudella. Palosuon mukaan esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan teosten kaltaisia töitä tehtiin aikanaan kaikkialla Euroopassa.

– Taiteilija saattaa ajatella tekevänsä jotain, mitä kukaan ei ole ennen tehnyt. Tosiasiassa kaikki hyvä työ tulee jostain ja menee jonnekin. On hienoa, jos kaksi taiteilijaa tekee samanaikaisesti vastaavaa työtä eri puolilla maailmaa. Joskus erehdyksessä olen todennut suomalaiselle taiteilijalle, että Italiassa eräs taiteilija tekee vastaavaa. Se on ollut herkkä paikka. Olen hiljalleen oppinut, miten taiteesta saa Suomessa puhua, Palosuo kertoo.

Vuosien ajan Palosuo on rakentanut siltaa suomalaisen ja italialaisen kulttuurin välille. Hän on kuratoinut näyttelyitä suomalais- ja italialaistaiteilijoille Italiassa, Suomessa, Brasiliassa, Argentiinassa sekä Syyriassa. Vuonna 1999 hän tuotti Savonlinnan Oopperafestivaalit ja Kansallisbaletin Italiaan. Vuonna 2017 hän kuratoi Fantastica – Valentinon iltapukuja yksityiskokoelmista -näyttelyn Museo Milavidaan ja vuonna 2020 Glamour – Pukuloistoa valkokankaalla -näyttelyn Serlachius -museoille.

Palosuo toteutti Can Not Turn Back The Clock-sarjan 9-osaisen teoksen Didrichsenin taidemuseon näyttelyä varten. Kuva: Giorgio Benni

Pyrkimys pelkistämiseen: “Italialaiset sanovat, että töistäni näkee, että olen Suomesta kotoisin.”

Elokuussa 2021 tuli kuluneeksi 25 vuotta Palosuon debyyttinäyttelystä. Itse asiassa ensinäyttelyitä oli kaksi: toinen roomalaisessa ravintolassa heinäkuussa 1996 ja toinen Laulumiesten ravintolassa Helsingissä saman vuoden joulukuussa.

Sittemmin Palosuo on pitänyt näyttelyitä ympäri maailmaa, osallistunut moniin taidebiennaaleihin ja järjestänyt henkilökohtaiset näyttelyt Rooman Galleria Nazionale d’Arte Modernassa vuonna 2013 sekä Helsingin Kansallismuseossa vuonna 2016.

– Taiteellinen tyylini on muuttunut vuosien aikana ulkoisesti paljon, mutta perusajatus on pysynyt samana. Aiheet liittyvät aina omaan elämääni. Minua kiinnostaa erityisesti ihmisen muisti: mitä ja miten muistetaan. Jankutan töissäni samoja aiheita ja tutkin sitä, miten pienet muutokset vaikuttavat teokseen ja katsomiskokemukseen, Palosuo kertoo.

You Live With Me -näyttely, on avautunut Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä toukokuussa 2022. Näyttelyssä Palosuo käy läpi omia töitään museon kokoelman kautta. Hän on valinnut kokoelmasta töitä, jotka – tai joiden takana olevat taiteilijat – ovat vaikuttaneet hänen työskentelyynsä.

– Olen tehnyt oman versioni esimerkiksi Helene Schjerfbeckin teoksesta Mustuvat omenat. Teosten valitsemisen yhteydessä kävimme keskustelua siitä, miten suurten taiteilijoiden töitä kannattaa lähestyä. Toivon, että työt herättävät erilaisia tunteita ja vaikuttavat katsojiin jollain meditatiivisella tasolla, Palosuo täsmentää.

Can Not Turn Back The Clock -sarjan ensimmäisen teoksen Palosuo toteutti Rooman MACRO museon Asilo-ateljee projektiin. Kuva: Giorgio Benni

Palosuon työskentelyä määrittää pyrkimys pelkistämiseen. Italiassa tämä on varsin epätyypillistä, sillä siellä teoksilla halutaan usein kertoa paljon.

– Suomalaiset sanovat usein, että tavastani käyttää värejä näkee, että olen elänyt Italiassa. Italialaiset taas sanovat, että töistäni näkee, että olen kotoisin Suomesta, Palosuo naurahtaa.

Ainakin yhdessä asiassa Palosuon suomalaisuus paistaa läpi. Aamuisin hän tarvitsee ison kupin kahvia ja se täytyy saada nauttia rauhassa. Italiassa kahvi hörpätään nopeasti ja sännätään menemään. Sellainen ei sovi Palosuon tapoihin.

– Kun palasin Italiaan elokuussa, toin Suomesta mukanani valtavasti kahvia. Onhan se ehkä vähän erikoista, että pitää tuoda kahvia Italiaan, klassiseen kahvimaahan. Vastaavasti 1990-luvulla kannoin pestoa tuliaisiksi Suomeen. Silloin sitä ei saanut Suomessa mistään, Palosuo kertoo.

Hannu Palosuo – You Live With Me -näyttely on nähtävillä Didrichsenin taidemuseossa 21.5.2022-21.8.2022.

Teksti: Maria Paldanius
Kuvat: Giorgio Benni

Juttu on alunperin julkaistu Museo-lehden numerossa 04/2021. Tilaa Suomen ainoa museoalan aikakauslehti kätevästi verkkolomakkeella.

Tilaa Museo-lehti tästä >