SYYSTARJOUS: Jatka Museokorttisi voimassaoloa vain 62€:lla (norm. 69/74€). Osta

15.6.2021

Päiväretki Tuusulanjärvellä lasten kanssa – tunnelmallisia taiteilijakoteja, luontokohteita ja idyllisiä kahviloita

Luonnon ja museokohteiden yhdistäminen onnistuu vaivattomasti Tuusulanjärven ympäristössä. Humakin kulttuurituottajaopiskelija Margit Ojaniemi tutustui perheensä kanssa alueen taiteilijayhteisön historiaan ja virkistäytyi ranta- ja metsäpoluilla. Katso Margitin vinkit idyllisen seudun tarjontaan.

Tuusulan Rantatie on monelle tuttu kulttuurikohde. Aluetta voi kuitenkin tarkastella laajemmin, jolloin mukaan astuu Keravan ja Järvenpään elämykset. Tuusulanjärven lähialueella on laaja tarjonta museoita, luontokohteita ja ravintoloita sekä kahviloita, joista voi valita itselleen mieluisan kokonaisuuden tutustuttavaksi.

Jo pelkästään Museokortti-museoita on alueella yli 10, joten yhdessä päivässä kaikkea ei ehdi kokea. Uusi Tuusulanjärven lähiseudun museoiden yhteinen digitaalinen elämysopas Elävät juuret kokoaa yhteen Museokortti-museoita ja niiden tarjoamia elämyksiä luontoyhteyden, kestävyyden ja yhdessäolon parissa ravintoloita ja luontokohteita unohtamatta. Myös Museokortin matkavinkeistä löytyy alueelle suunniteltuja reittiehdotuksia.

Kartanomaisemia Keravalla

Noin kilometrin päässä Keravan juna-asemalta sijaitsee monille tuntematon helmi, josta voi aloittaa matkansa 1900-luvun alun tunnelmiin. Syreenikuja johdattaa Keravan eli Humblebergin kartanolle. Kartanolla on pitkä historia, mutta nykyinen ulkoasu on peräisin 1928 vuodelta, jolloin taloa isännöi Sipoon nimismies Ludvig Moring.



Humblebergin kartanon edessä olevalla terassilla voi nauttia kesäpäivästä ja lintujen laulusta. Kartanoa kiertää myös lyhyt luontopolku.

Nykyisin talon omistaa Keravan kaupunki. Kartanolla toimii kesäisin kahvila Café Frilla ja sen ympärillä oleva luonto polkuineen johdattaa vahvaan kartanotunnelmaan.

Näissä samoissa maisemissa kuljeskeli myös Sibelius perheineen ennen Järvenpäähän muuttoa, sillä läheinen Mattilan tila toimi heidän kotinaan 1899–1902. Keravan kartanon maisemissa on siis hyvä virittäytyä taitelijayhteisön tunnelmaan.

Lasten kanssa matkatessa ensiarvoisen tärkeää on täysi vatsa. Alueella voi nauttia omista eväistä miellyttävällä puistoalueella tai suunnata katseensa Café Frillan herkkuvitriinin puoleen.

Toinen tärkeä asia lasten kanssa liikkuessa on aikataulun väljyys. Onneksi kiire unohtuu idyllisessä ulkoilmassa omenapuiden katveessa. Nautiskelun jälkeen voi suunnata katseensa kohti Tuusulan Rantatietä. Matkaa seuraavaan pysähdykseen kertyy ainoastaan 6 km.



Humblebergin kartanon pihassa voi lasten kanssa ihastella pupuja, kanoja sekä lampaita.

Erkkola, runoilijan rakkauden pesä

Muutaman kilometrin päässä Keravan kartanosta sijaitsee Tuusulan Rantatie. Sieltä löytyy myös runoilija J. H. Erkon (1849–1906) taiteilijakoti. Erkkolaan astuessa ensimmäisenä huomio kiinnittyy tuoksuihin ja upeisiin karjalaistyylisiin mattoihin. Runoilija olikin mieltynyt karjalaisuuteen ja hän oli monipuolinen suomalaisen kulttuurin puolestapuhuja. Tunnelmalliset takat ja upeat puiset kalusteet luovat tunnelmaa taitelijakotiin.



Polku kohti Erkkolaa on reunustettu seiväsaidalla.

Museo-opas kertoo taiteilijakotiin liittyvän rakkaustarinan. Erkko aloitti nimittäin talon rakennuspuuhat kihlattuaan nuoren Thyra Nyqvistin. Talon sijainniksi valikoitui Syvälahden torpan eli Aleksis Kiven kuolinmökin läheinen alue, ruukkumaakari Grönroosin entinen tontti rakennuksineen. Kivi oli taiteilijayhteisön keskuudessa suuressa arvossa.

Kun Pekka ja Antti Halosen suunnittelema talo viimein valmistui 1902. Tuiju-neiti kuitenkin purki kihlauksen ja Erkko jäi yksin taloonsa kuolemaansa saakka. Erkon haikea lausahdus luo kuvaa taiteilijan viimeisistä vuosista: “Pesä oli valmis, mutta lintu lensi pois”.



Erkkolan yläkerrassa voi heittäytyä runojen maailmaan. Arkusta lapset saivat matkaansa muistorunon.


Erkkola on täynnä toinen toistaan kauniimpia kakluuneja. Osa koristeellisista kaakeleista on ostettu Pariisin maailmannäyttelyn Suomen osastolta.

Yläkerran pienestä nurkkahuoneesta löytyy Runoarkku. Arkusta voi arpoa runoja lausuttaviksi ja pohdittaviksi. Pienen otoksen perusteella Erkko on ollut romantikko, sillä valikoituneet runot käsittelevät lähes yksinomaan rakkautta ja sydänsuruja. Lapset innostuvat hihittelemään rakkausteeman ympärillä. Valoisa nurkkahuone on pian täynnä naurua.

Tällä hetkellä Erkkolassa on valokuvaaja Taneli Eskolan näyttely Ajan virrassa. Teokset ovat pysäyttäviä ja henkivät maalauksellista tunnelmaa Tuusulanjärven ympäristöstä. Valokuvissa vuodenaikojen vaihtelut ja sääolosuhteiden muutokset tuovat mielenkiintoisia vivahteita kansallismaisemien ympärille.

Syvälahden torppa, aika ennen taiteilijayhteisön syntyä

Parin sadan metrin päässä Erkkolasta sijaitsee Aleksis Kiven kuolinmökki. Tässä Syvälahden torpassa Aleksis Kivi vietti 10 viimeistä kuukauttaan veljensä Albert Stenvallin perheen kanssa. Kiven kuoleman jälkeen J.H. Erkon kerrotaan ehdottaneen mökin esittelemistä yleisölle. Museona talo on ollut siis jo pitkään.



Aleksis Kiven kuolinmökki sijaitsee Syvälahden torpassa, lähellä J.H. Erkon taiteilijakoti Erkkolaa.

Mökissä Kivestä on jäljellä ainoastaan ylioppilaslakki ja keppi. Vahva tunnelmaisessa ja pienessä torpassa vierailu herättää monia ajatuksia ja keskusteluja.

Lapsille Kivi on tuttu Oravan laulusta sekä Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä kirjasta. Ne toimivatkin hyvänä lisämateriaalina linkittämään torppaa ja nykypäivää toisiinsa. Torpan ympäristö kauniine valkovuokkoineen on keväinen ja rauhallinen.



Aleksis Kiven kuolinmökin ikkunasta voi odotellessa kurkistaa tuvan tunnelmaan.

Fjällbon puisto – polku kulttuurimaisemiin

Vähän matkan päästä kuolinmökistä sijaitsee Fjällbon puisto. Puistoon on kunnostettu kaunis polku, ja rannalla voi istuskella nuotiopaikalla tai laituripaviljongilla. Tuusulanjärven rannassa voi ihastella oikealla kohoavaa Sarvikalliota, josta monet kansallistaiteilijamme ovat hakeneet inspiraatiota teoksiinsa. Järvenrannassa sijaitsevat kalliot ovat myös mitä parhain paikka eväiden syönnille.



Fjällbon puiston rannassa sijaitsee laituripaviljonki. Rannassa on hauska tunnelmoida ja kerätä simpukoita.

Päivän kulttuurikierroksen päätteeksi viimeiset energiat voi purkaa leikkipaikalla, joka sijaitsee parkkipaikkojen vieressä. Samalla voi tutustua paikan kiehtovaan historiaan, sillä alueella on aiemmin sijainnut hulppea huvila, jonka sivurakennuksia paikalta löytyy edelleen. Merkkejä alueen historiasta löytyy useasta kohtaa polun varrelta.

Tunnelmallinen kahvila Aulis ja Ainolan puutarha

Tuusulanjärven ympäristössä on niin paljon nähtävää, että yksi päivä ei kaikkeen riitä. Niinpä kannattaakin jakaa vierailunsa useammalle päivälle tai viikonlopulle.



Ainola oli Jean ja Aino Sibeliuksen koti yli 60 vuoden ajan. Päärakennuksen suunnittelu arkkitehti Lars Sonck.

Toisen vierailupäivän voi aloittaa Ainolan upeasta puutarhasta. Kevään kukat aloittavat kukintojaan. Esikot, lemmikit, kaunokaiset ja narsissit esittelevät kauneuttaan ja upeita värejään. Kielomäen kielot nostavat vasta varsiaan, joten paras kukinta on vielä tuloillaan.



Hevosenkengän muotoisella polulla voi ihastella Ainolan omenapuita ja kukkaloistoa.

Aino Sibelius oli intohimoinen puutarhuri, ja museon puutarhaopastus vie kuulijansa Sibeliusten arkeen. Moni puutarhan lajeista on peräisin Ainon alkuperäisistä kasveista, joten puutarha on siis kurkistus 100 vuoden takaiseen kasvistoon. Järjestelmällisesti luetteloidut tilaukset ja kirjeistä löytyvät kasvien hoito-ohjeet ovat auttaneet tarkkojen lajien määrittämisessä.

Lukuisten kaivojen ja omenapuiden lomassa kulkeva polku vie lopulta Jean ja Aino Sibeliuksen haudalle. Vedenpinnan lailla välkehtivä matala kivi sijaitsee parin suosikkipaikallaan puutarhassa.



Aino Sibelius oli suunnitellut saunasta käytännöllisen ja toimivan. Aino itse ei ollut saunaihmisiä, mutta Jean viihtyi erityisen hyvin kylvyssä.

Talon sisällä taulut ja esineet kertovat omaa tarinaansa. Tunnelma on kotoisa ja lämmin. Lapset huomaavat erikoisia yksityiskohtia: pienen arkun lattialla, Sibeliuksen korvan ja taulussa olevan luurangon.

Pohdimme myös, millaista on ollut olla lapsi tässä talossa. Opas kertoo talon lasten juosseen toisinaan pellolle laulamaan ja tanssimaan, jotta talossa jaksoi olla hiljaa. Talossa puhuttiin suomen lisäksi ruotsia, joka toimi pitkään vanhempien “salakielenä”. Pian Sibeliusten lapset kuitenkin oppivat kielen ja saksa sai toimittaa “salakielen” virkaa.



Kirjastohuoneen sikariastiat ihmetyttivät lapsia. Oppaan mukaan Aino osasi päätellä miehensä mielialan käytetyn astian perusteella.

Monet Aino Sibeliuksen suunnittelemat käytännön asiat kiinnittävät lasten huomion, ja mm. lattiasta löytyvä kutsunappi herättää ihmetystä.

Aikakoneita ja utopioita – Elinehtoja -näyttelyn teoksia näemme myös matkan varrella. Ilmastonmuutosta käsittelevän näyttelyn teoksia on esillä myös kahdessa muussa museossa.

Vierailun voi päättää kahvila Auliksen herkkujen äärelle. Tarjolla on lapsille maistuva välipalapaketti sekä Aino Sibeliuksen omenatarhan innoittama Ainon omenaleivos. Kahvilalta voi vielä ihailla Sibeliusten upeaa puutarhaa ja taloa. On vaikea kuvitella, että lähes kaikki nurmena nyt oleva on ollut viljeltyä aluetta. Puutarha on todella tuottanut satoa perheelle.



Ainolassa lapsille oli tarjolla monenlaista puuhaa. Tehtävän suoritettuaan sai matkaansa myös pienen palkinnon.

Ainolassa on lapsille tarjolla monenlaisia vapaasti kierrettäviä reittejä kuten Soiva metsä tai Luontosuunnistus. Koko alue toivottaa lapset lämpimästi tervetulleiksi ja nähtävää ja koettavaa riittää useammaksi tunniksi.

Meritunnelmissa Järvenpään taidemuseossa

Taitelijayhteisöön tutustuminen päättyy Järvenpään taidemuseoon, jossa on esillä Venny Soldan-Brofeldtin ja Hugo Backmanssonin näyttely Tyven meri, turkoosi taivas. Maalauksista löytyy useita yksityiskohtia ja tarinoiden avulla opas avaa taitavasti taiteilijoiden mielenmaisemia, teoksia ja arkea.



Venny Soldan-Brofeltin Siinä saaressa -maalauksesta (1935) löytyy paljon tutkittavaa. Maalauksien horisontista lapset löytävät mm. Muumien mörön.


Aistitilassa lapset pääsevät aavikkotunnelmiin soittimien, tunnelman ja kuvien avulla.


Meren ja veden äärellä päädymme lopulta museossa sijaitsevaan aistihuoneeseen, jossa pääsemme Hugo Backmanssonin maalausten tunnelmiin. Tilassa on aavikkoa, soittimia ja teltta, jossa pääsee hauskasti tauluissa esitettyihin kohteisiin. Rummutus täyttää pian museotilan kuminallaan.

Museosta voi halutessaan varata ryhmälleen myös maksullisen työpajan. Valitsimme työpajoista yhden, jossa voi tutustua mosaiikkitaiteen tekemiseen. Pajassa vierähtää nopeasti loppuaika ja upeat teokset saa muistoksi käynnistä. Työpajan äärellä on helppo hiljentyä pohtimaan näyttelyssä nähtyä ja kuultua sekä jutustella mieltä askarruttavista aiheista.

Virkistäviä kokemuksia arjen keskelle

Lähes vuoteen emme ole käyneet museoissa. Oli siis erittäin virkistävää ja ilahduttavaa päästä jälleen kokemaan jotain uutta ja kiehtovaa. Museoissa pako arjesta on vaivatonta ja hauskaa.

Tällä reitillä luonnon ja muiden taukopaikkojen yhdistäminen museovierailuun on helppoa. Kauniita ranta- ja metsäpolkuja löytyi kaikista museoista tai niiden läheisyydestä. Jano ja nälkä taas oli helppo sammuttaa kahviloissa piipahtamalla. Tämän reitin varrelta meillä jäi vielä monta Museokortti-museota käymättä, mutta kesän aikana aiomme käydä niissäkin.

Kaikissa kohteissa lapset oli otettu erittäin hyvin huomioon ja koimme olevamme tervetulleita. Vaikka toisinaan lasten kanssa museoon lähteminen saattaa arveluttaa, käynnit ovat poikkeuksetta onnistuneet hyvin. Jälleen moni vierailu päättyikin lasten sanomiseen: “Olipa kiva päivä.”

Teksti ja kuvat: Margit Ojaniemi

Museokortin kanavissa seurataan Humanistisen ammattikorkeakoulun 12 kulttuurituotannon opiskelijan vuoden mittaista Museokortti-matkaa. Kirjoittaja Margit Ojaniemi on kulttuurituottajaopiskelija Keravalta, joka seikkailee neljän pienen lapsensa kanssa eri puolilla Suomea historiallisia ja innostavia museoita etsien.

Kerro tästä myös ystävillesi!