BLACK WEEK: Museokortti nyt vain 67 € (norm. 79 €). Osta itselle tai lahjaksi! Hyödynnä tarjous

24.10.2024

Museoiden kummitustarinat: Valvontakameroiden häiriöitä ja tyhjästä ilmesyviä tavaroita Lappeenrannan museoissa

Etelä-Karjalan museon työntekijät ovat nähneet pitkään hameeseen pukeutuneen naisen ja tunteneet esimerkiksi silityksen päälaella tai hipaisun niskassa. Alkuperäinen kuva: Lappeenrannan museot. Kuvan rajausta ja värejä on muokattu Museokortin toimesta.

Karmivan monessa Museokortti-kohteessa kerrotaan kummittelevan. Kysyimme museoilta, kummitteleeko museolla tai onko museolla jännittävä tai synkkä historia. Nyt kekri- ja halloween-ajan kunniaksi julkaisemme museoiden tarinoita Museoiden kummitustarinat -juttusarjana.

Tässä juttusarjan kolmannessa osassa lähdemme Lappeenrantaan, jossa miltei jokaiseen Museokortti-kohteeseen liittyy toinen toistaan hurjempia tarinoita.

Moni kummitushavainto sijoittuu Lappeenrannan linnoituksen alueelle, jossa museotkin pääosin sijaitsevat, mutta riittääpä haamuja myös hiukan kauempana Kauppakadun varrella sijaitsevaan Wolkoffin talomuseoon.

Näin kertoo Lappeenrannan museoiden alueellisen museotyön amanuenssi Marianna Karttunen:

Valvontakameroiden häiriöitä, tyhjästä ilmesyviä tavaroita ja aaveiden kuhinaa Lappeenrannan museoissa

Meillä täällä Lappeenrannassa on kummituksia ja yliluonnollisia kokemuksia suorastaan vilisemällä. Johtuneeko ilmiöt monista yli kulkeneista sotajoukoista ja kaupungin pitkästä historiasta – kaupunki täyttää tänä vuonna 375 vuotta.

Kummia tarinoita piisaa useista Lappeenrannan linnoituksen rakennuksesta, ja näistä voi kuulla tänäkin syksynä lisää Kuolemaa ja kummituksia Lappeenrannan linnoituksella -kävelykierroksilla!

Ahkerat toimistotyöaaveet Komendantintalossa

Lappeenrannan museoiden toimisto sijaitsee Linnoituksessa Kristiinankadun varrella, vaaleanpunaisessa 1778 rakennetussa Komendantintalossa. Talo on alkujaan toiminut linnoituksen komentajan virkatalona ja myöhemmin talossa on istuttu käräjiä.

Talossa majaileekin ahkeria toimistotyöaaveita: aamulla ensimmäisenä töihin tulevaa tervehditään toisinaan reippaasti, ja toimistohuoneista saattaa kuulua äänekästä työskentelyä; paperin kahinaa, lehteilyä ja kynän rapinaa myös talon ollessa museotyöläisistä tyhjä.

Kerran erään toimistohuoneen lattialle oli ilmestynyt kuin tyhjästä vanha painos Notre Damen kellonsoittaja -kirjasta. Kukaan ei myöntänyt kirjaa huoneeseen toimittaneensa.

Kuka vahtii työntekoa, ja asteleeko Lappeenrannan taidemuseossa vanha upseeri?

Lappeenrannan taidemuseon rakennukset on alun perin rakennettu venäläisjoukkojen miehistökasarmeiksi aivan 1800-luvun lopussa. Rakennukset korjattiin taidemuseon käyttöön 1980-luvun loppupuolella.

Taidemuseon työntekijöiden mukaan rakennuksissa on yhä muistumia vanhasta sotilaskäytöstä. Toimistossa työskentelevät ovat yksin ollessaan vaistonneet jonkun läsnäolon; kuin joku katsoisi työntekoa selän takaa.

Joskus museolla on kuultu myös reippaiden, raskaiden askeleiden ääniä, jotka kulkevat toimistotilasta lipunmyyntiaulaan.

Liekö kyseessä upseeri, joka velvollisuudentuntoisesti yhä valvoo joukkojaan vanhassa miehistökasarmissa? Museon henkilökunta on ristinyt kulkijan tuttavallisesti Giorgiksi.

Pään silittelyä sekä outoa liikettä Etelä-Karjalan museon valvontakameroissa ja sensoreissa

Myös Etelä-Karjalan museolla on omat aaveensa. 1800-luvun lopulla tykkivarikoksi rakennetun kalkkikivirakennuksen käytävillä on havaintoja ainakin parista eri haamusta.

Museon työntekijät ovat nähneet pitkään hameeseen pukeutuneen naisen ja tunteneet esimerkiksi silityksen päälaella tai hipaisun niskassa. Valvontakameroiden ruuduilla on myös näkynyt liikettä eli liikesensorit ovat tunnistaneet jonkun kävelevän näyttelysalin poikki kohti lipunmyyntiaulaa vaikka tila on ollut tyhjillään.

Pidempään talossa olleita työntekijöitä aave osaa jo kutsua nimeltäkin. Saman aaveen on myös väitetty varoittaneen ilmestymisellään museon työntekijöitä rakennuksen itäsiiven vuonna 1972 tuhonneesta tulipalosta.

Museon kahden kivirakennuksen väliin jäävän pihakäytävän alaikkunasta eräs työntekijä puolestaan näki kerran vanhat sotilassaappaat, yhä utuisemmiksi ja epäselvemmiksi käyvät sääret, polvet… ja katseen siirtyessä ylempään ikkunaruutuun, jossa olettaisi näkyvän ihmisen ylävartalon ja kasvot, näkyi vain tyhjä pihakäytävä.

Pahan ilman poistaja piti huolta Ratsuväkimuseosta – piti palauttaa paikalleen

Ratsuväkimuseo puolestaan on linnoituksen entinen vartiotupa ja alueen vanhin rakennus vuodelta 1772. Rakennuksessa majailivat aikanaan ne sotilaat, jotka kulloinkin huolehtivat linnoituksen pääportin vartioinnista, avaamisesta ja sulkemisesta.

Rakennus kunnostettiin täysin 2018-19. Korjaustöiden aikana rakennuksen yläpohjasta löytyi isohko eläimen luu ja alapohjasta kengänpohjat. Korjausten yhteydessä nämä otettiin arkeologisina löytöinä talteen.

Korjaustyömaalla kuitenkin alkoi pian tapahtua kummia: toimitukset viivästyivät, työt venyivät, iso lasivitriini hajosi ilman syytä... Paikalle osunut venäläisen uskomusperinteen tutkija kertoi, että venäläisillä oli ollut tapana laittaa luita yläpohjaan pahan ilman poistajiksi.

Luu tuo hyvää onnea rakennuksen asukkaille ja käyttäjille. Töiden seisoessa museon rakennustutkijalle tuli puhelu, että luu pitää toimittaa nopeasti takaisin yläpohjaan. Myös kengänpohjat palautettiin paikoilleen. Kun kaikki oli laitettu takaisin, rakennustyömaan vastoinkäymiset loppuivat.

Harmaapukuinen mieshahmo kulkee Wolkoffin talomuseon seinien läpi

Lappeenrannan Kauppakadulla sijaitsevassa Wolkoffin kauppiasperheen elämää esittelevässä Wolkoffin talomuseossa on koettu monia yliluonnollisia kohtaamisia.

Useampi talossa työskennellyt on törmännyt harmaapukuiseen mieshahmoon, jolla on taipumus kulkea nykyisten seinien paikoilla ennen olleista ovista, haihtua kuin ilmaan ja näkyä liikkeenä ikkunoissa.

Hahmon on epäilty olevan Wolkoffien entinen kauppa-apulainen. Samoilla käytävillä liikkuu myös määrätietoinen naishahmo korkokengät kopisten. Hän jättää jälkeensä jatkuvan tupakansavun hajun.

Myös talon lastenhuoneessa tapahtuu kummia: Wolkoffin lasten pikkuisen keinutuolin on silloin tällöin nähty hiljakseen keinuvan itsekseen.

Marianna Karttunen
Amanuenssi, alueellinen museotyö
Lappeenrannan museot

Tutustu myös juttusarjan muihin osiin:



Kerro tästä myös ystävillesi!

  • Facebook
  • X
  • Instagram
  • WhatsApp