Suomen tuntemattomin kehätie yllättää – katso valokuvaaja Krista Ylisen vinkit uudelle reitille!

Jo kuudetta kesää putkeen valokuvaaja Krista Ylinen (@krista_ylinen) otti Museokortin reissukaveriksi ja lähti tutustumaan Suomen kiehtovimpiin kohteisiin. Tänä vuonna Krista valitsi reitiksi vähemmän tunnetun kehätien, joka kiertää Kouvolasta Lappeenrannan ja Joensuun kautta Seinäjoelle ja Tampereelle.

Matkan suunnittelussa Krista hyödynsi Museokortin matkavinkkejä ja reittiopasta, joiden avulla on helppo löytää ideat kesän reissuille. Lue Kristan matkakertomus ja löydä ideat omalle kesäseikkailullesi!

Matka kehätien kulttuuriaarteisiin

Tiesitkö, että Suomessa on täydellisen ympyrän muotoinen, noin 1300 kilometriä pitkä Saimaata ympäröivä kehätie, jonka varrella voit tutustua lähes 50 Museokortti-kohteeseen? 

Tämän kesän matkasuunnitelmani saivat uuden käänteen, kun kuulin kiehtovasta, Suomen koko eteläosan kiertävästä kehätiestä. On kuudes kesä, kun matkustan ympäri kotimaata Museokorttini kanssa. 

Kuudes reissukesä Museokortin kanssa vei Järvi-Suomea kiertävälle kehätielle, joka on monille vielä tuntematon matkailureitti.

Aiempina vuosina olen kiertänyt Ahvenanmaan, Lapin, Itä-Suomen, länsirannikon ja Jyväskylän seudun museokohteita. Tämän kehätien isot kaupungit – Kouvola, Lappeenranta, Joensuu, Kajaani, Seinäjoki ja Tampere – olisivat juuri niitä, joiden museotarjontaan en ollut vielä ehtinyt tutustua. Täydellistä!

Kesän kotimaan reissuilla on helppo sopia tapaamisia matkan varrelle ystävien ja sukulaisten kanssa.

Matkaa suunnitellessani muodostui suurimmaksi haasteeksi valinta museoista, joissa haluan vierailla – viidessä päivässä kun ei ehdi nähdä kaikkia, lähes viittäkymmentä Museokortti-kohdetta. Tarjottimella oli jos jonkinlaista: kotimuseoita ja muita kulttuurihistoriallisia museoita, luonnontieteellisiä museoita, taide- ja tiedemuseoita sekä erilaisia yhdistelmämuseoita. 

Halusin valita mahdollisimman monipuolisen annoksen omalle lautaselleni, minkä lopputuloksesta kerron tässä artikkelissa. Apuna suunnittelussa käytin tietenkin Museokortin Matkavinkit -palvelua sekä oman reitin suunnittelun avuksi kehitettyä karttapalvelua. 

Poikilon Sirkus-näyttelyssä on esillä lasitaidetta elokuun loppuun saakka.

Museot ovat muuten oppimiskokemusten ja elämysten lisäksi mitä mainioimpia ajanviettopaikkoja läheisten kanssa. Niinpä sovin matkan varrella oleviin museoihin tapaamiset ystävieni ja perheeni kanssa. Sukuloimiset ja kuulumisten vaihtamiset kun sujahtavat mukavasti kulttuurimatkan sekaan!

Aloitin matkan kehätien eteläisimmästä pisteestä, Kouvolasta ja Poikilo-museoista, jonne suuntasin paikallisen ystäväni kanssa. Poikilossa on elokuun -26 loppuun saakka koettavana yksi vaikuttavimmista koskaan näkemistäni taidenäyttelyistä: värikäs ja mielikuvituksellinen lasitaidenäyttely Sirkus. Lasista tehtyjen figuurien yksityiskohdat ja karkkivärit saavat kaiken ikäiset katsojat huokaisemaan ihastuksesta. 

Luumäellä sijaitseva Kotkaniemi on presidentti P. E. Svinhufvudin ja hänen vaimonsa Ellenin kotitila järvenrantamaisemissa.

Kouvolasta jatkoimme matkaa Luumäelle Kotkaniemeen, joka on Suomen kolmannen presidentin, P. E. Svinhufvudin, pitkäaikaisin kotitalo. Kotkaniemen kaltaisissa kulttuurihistoriallisissa museoissa on hienoa aistia tunnelmia eri vuosisadoilta, menneiden sukupolvien arjesta. 

Lappeenrannan Ratsuväkimuseo ilahduttaa myös keppihevosharrastajia.

Luumäeltä ajoimme vielä lyhyen matkan Lappeenrantaan, jossa vierailimme ensin Saimaan kanavan museossa ja sen jälkeen Lappeenrannan linnoituksilla, missä valitsimme mukana olleen heppatytön innostamina museokohteeksi Ratsuväkimuseon. 

Lappeenrannan linnoitukset ovat alueena kovin viehättävä ja monipuolinen paikallisine käsityöputiikkeineen, ruokapaikkoineen ja museoineen. Museokortti-kohteita on alueella Ratsuväkimuseon lisäksi Etelä-Karjalan museo sekä Lappeenrannan taidemuseo. Täällä vierähtäisi helposti kokonainen päivä!

Museo Eliel on siirtynyt vuosikymmenten tauon jälkeen takaisin Joensuun kaupungintalolle, joka on Eliel Saarisen suunnittelema rakennus.

Yön nukuttuani jatkoin matkaa Joensuuhun, jossa tapasin toisen pitkäaikaisen ystäväni. Vietimme aamupäivän Museo Elielissä, joka tarjoaa monipuolisesti elämyksiä Pohjois-Karjalasta. Tässä 1914 valmistuneessa rakennuksessa toimi ennen Joensuun kaupungintalo, ja sen on suunnitellut mm. Helsingin päärautatieasemankin suunnittelusta tuttu Eliel Saarinen. 

Kävimme vielä syömässä ennen, kun suuntasin Kajaaniin yöksi. Joensuun ja Kajaanin välillä on muuten viime kesän reissulta tuttuja museoita, mm.  kuvanveistäjä Eva Ryynäsen taiteilijakoti Paateri, jossa suosittelen käymään! Paateri on ollut yksi ikimuistoisimmista näkemistäni museoista.

Museo Eliel esittelee Pohjois-Karjalan historiaa ja nykypäivää. Karjalan neito -näyttely tutkii karjalaisuuden monimuotoisuutta ja kansankulttuurin ilmiöitä.

Seuraavana päivänä vierailin Kajaanin taidemuseossa, jossa juhlistetaan tänä vuonna rakennuksen 90-vuotista taivalta. Rakennus toimi ennen poliisitalona ja vuodesta 1993 lähtien taidemuseona. Siellä on tänä kesänä nähtävänä mm. Biologisia I Ilmiöitä -näyttely, joka tarkastelee pysäyttävällä tavalla ihmisen ja luonnon sekä tieteen ja taiteen yhteyksiä. 

Iltapäivällä jatkoin matkaa upeiden peltomaisemien halki Seinäjoelle, jossa ehdin illasta vierailla vielä Seinäjoen Taidehallissa, kauniisti ylläpidetyssä vanhassa kivinavetassa, jonka historia alkaa 1890-luvulta. Mielenkiintoisten näyttelyiden lisäksi Taidehallissa on monipuolinen, lähellä tuotettujen tuotteiden putiikki sekä laadukas ravintola.

Seinäjoen Sairaalamuseo pysäyttää sairaanhoidon historian eri vaiheiden äärelle.

Seuraavana päivänä sain seuraksi vanhempani ja tutustuimme Seinäjoen kahteen muuhun Museokortti-kohteeseen. Seinäjoen Sairaalamuseota olin kovasti tältä matkalta odottanut, eikä se tuottanut pettymystä: museo tarjosi suuren, mutta hienosti kuratoidun näyttelykokonaisuuden mm. sairauksista, hoitovälineistä ja sairaanhoidon historiasta. 

Museotilat olivat kolmessa kerroksessa ja täynnä niin mielenkiintoisia aparaatteja ja yksityiskohtia, että olisin voinut viettää museossa koko päivän. 

Etelä-Pohjanmaan museossa tutustutaan pohjalaiseen talonpoikaiskulttuuriin.

Sairaalamuseon jälkeen vierailimme Etelä-Pohjanmaan museossa, joka sekin sijaitsi kauniilla Törnävän kartanon alueella, lähellä Sairaalamuseota. Museossa meitä kiehtoi erityisesti kaunis ulkomuseoalue, jonne on koottu 1600–1800-luvun talonpoikaisrakennuksia eri puolilta maakuntaa.

Vanhan postiauton kyytiin pääsee istahtamaan Tampereen Vapriikissa sijaitsevassa Postimuseossa.

Kankaanpäässä vanhempieni luona yön levättyäni, jatkoin matkaa vielä reissun viimeiseen kaupunkikohteeseen: Tampereelle. Tammerkosken rannalla sijaitsevassa Vapriikin museokeskuksessa on mahdollisuus tutustua Museokortin avulla kerralla yli kymmeneen näyttelyyn. Kävimme ensin seuralaiseni kanssa hauskassa Postimuseossa, jossa oli minulle, konkreettisen tekemisen intoiselle museokävijälle, paljon teemaan liittyvää puuhaa. 

Oletko koskaan pelannut flipperiä museossa? Suomen Pelimuseon flipperihallissa se onnistuu.

Tämän jälkeen oli Suomen Pelimuseon vuoro, jossa aika kului joutuisasti flipperihallissa ja ikonisia, lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja pelejä pelatessa. Vierailimme vielä Jalkapallon MM-kisat kautta aikojen -näyttelyssä ennen kuin suuntasimme kävellen sateisen puiston läpi kauniiseen Milavidaan. 

Näyttävä Milavida oli Finlaysonin omistajasuvun ylellinen palatsi.

Milavidan päänäyttely seuraa Nottbeckien, Finlaysonin puuvillatehtaan omistajasuvun loisteliasta elämää Tampereella 1830-luvulta 1900-luvun alkuun. Vaihtuvana näyttelynä on 3/2027 saakka Mies – Jätkä, Keikari, Herrasmies, jossa esitellään hyvin mielenkiintoisesti miesten muotia ja pukeutumista 1750-luvilta lähtien. Milavidan jälkeen oli aika suunnata kotiin ja sulkea ympyrä.

Museokortti on vuoden mittainen pääsylippu satoihin elämyksiin.

Tällaisten kesäreissujen jälkeen koen, että kotimaan matkailusta tulee erityisen hyvä mieli. On upeaa syventyä tähän kauniiseen maahan, jota kodiksi saamme kutsua. Matkan varrella tapaamme uusia ihmisiä, joista saattaa tulla jokin päivä tulla hyvä ystävä, sekä niitä, joita harvoin ehdimme nähdä. 

Museoiden kautta opimme omista juuristamme, taiteesta ja muiden tavasta nähdä maailmaa ja ymmärryksemme laajenee siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Lisäksi voimme tukea paikallista kahvilanpitäjää ostamalla raparperipiirakkaa matkaevääksi, putiikinpitäjää hankkimalla kotimaista kädentaitoa tuliaisiksi ja majoittajaa, nukkumalla hänen huolella petaamassaan pedissä. 

Pelkkä läsnäolomme saa aikaan hyvää eri puolella maata, tarjoten työpaikkoja ja ylläpitämällä meidän omaa kulttuuriamme. Tästä syystä myös rakastan Museokorttia; se kannustaa tähän kaikkeen.

Nautinnollisia kotimaan seikkailuja Museokortin kanssa!

Teksti ja kuvat: Krista Ylinen