Taiteilijakodin juhlaa ja arkea

Taidemaalari Pekka Halonen (1865–1933) kuvasi taiteessaan paitsi Halosenniemen luontoa ja Tuusulanjärven näkymiä myös omaa perhe-elämäänsä. Kodin piirissä syntyi tunnelmallisia tuokiokuvia perheen lapsista ja Maija-puolisosta. Taiteilijakodin arjessa luettiin ahkerasti kirjoja ja musisoitiin iltaisin. Halosenniemen kirjastonurkkauksessa 1910-luvulla maalattu öljymaalaus Lukevat lapset on ensi kertaa esillä museonäyttelyssä.

Halosenniemi oli Pekka Halosen koti kolmisenkymmentä vuotta. Kotikallion järvenlahdelmat ja puutarhan väriloisto innostivat taiteilijaa eri vuodenaikoina lukuisiin maalauksiin. Keväinen jäidenlähtö, kesäisen puutarhan runsaus ja ruskan hehkuvat värit näkyivät Halosen teoksissa tunnetumpien talvimaisemien ohella. Halonen ikuisti lähiympäristön niemet, kalliot, männyt ja katajat vaihtelevissa talvisäissä aina nuoskakeleistä aurinkoisiin pakkaspäiviin.

Halosten arki Halosenniemessä oli tavallista taiteilijaperheen elämää. Isä vietti päivät joko maastossa maalausretkillään tai ateljeessa viimeistelemässä maisema-aiheitaan ja tilaustöitään. Maija Halosella (1873–1944) oli perheenäidin velvollisuudet, vaikka hänen apunaan oli usein yksi tai useampi kotiapulainen. Hän hoiti kahdeksaa lasta ja vastasi ruokataloudesta sekä puutarhanhoidosta. Iltaisin Maija ehti keskittyä omiin kirjallisiin töihinsä. Maija suomensi kirjallisuutta ruotsin, tanskan, saksan ja italian kielistä. Jos aikaa jäi, hän soitti taustamusiikkia Steinway-pianollaan Pekan maalatessa.

1900-luvun alkuvuosikymmeninä Tuusulanjärven taiteilijayhteisön perheet vierailivat usein toistensa luona. Vierailujen aikana hoidettiin muuten arkisia askareita, mutta iltaisin käytiin musisoimassa ja saunomassa. Yhteiset saunaillat naapuruston taiteilijaystävien kera tulivat Halosenniemessä tavaksi. Perinne aloitettiin kirjailija Juhani Ahon (1861–1921) kanssa ja sitä jatkettiin uusien ystävien seurassa. Kirjailija Lauri Hannikainen (1889–1921) kirjoitti ystävälleen Pekalle tämän 50-vuotispäiväksi runon: ”Pekan sauna, savusauna, pyhän noen nokeama, pyhän savun savustama, ihmissielun ilosauna, jumalien juhlasauna.”

Pekka Halonen täytti 60 vuotta vuonna 1925, ja taiteilijaystävät lahjoittivat hänelle kaiverretun karahvin merkkipäivän kunniaksi. Syntymäpäiväjuhlallisuuksissa Pekan hyvä ystävä, runoilija Eino Leino (1878–1926) lausui tälle kirjoittamansa runon Kädenlyönti Pekka Haloselle. Lahjaksi saatu lasikarahvi on nähtävillä Halosenniemessä ensi kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen.