Panu Johansson: Wherever Street Piece

Kulttuurihistoriasta ja kokeellisen elokuvan historiasta ammentavat Panu Johanssonin liikkuvan kuvan teokset ovat usein päiväkirjanomaisia kollaaseja. Johanssonia kiinnostava muistin moniulotteisuus näkyy niissä sekä henkilökohtaisten kokemusten että toisten, jo kadonneiden muistojen tasolla.

Wherever Street Piece (2025, 8:40 min) on kaksikanavainen liikkuvan kuvan installaatio, joka käsittelee hajanaisia ja ei-persoonallisia muistoja. Se tarkastelee, miten menneet todellisuudet sekoittuvat nykyhetkeen ja miten osa kokemuksista katoaa väistämättä ajan myötä. Teos perustuu found footage -aineistoon, jonka Johansson pelasti 2000-luvun alussa päätymästä kaatopaikalle. Taiteilijan löytämä äänetön ja vailla taustatietoja ollut materiaali on todennäköisesti kuvattu useissa eri maissa noin vuosina 1965–1975. Johansson siirsi alkuperäiset 16 mm-filmit korkean kontrastin Kodak 3378-äänifilmille ja käsitteli materiaalia ruutu kerrallaan emulsiota rapauttavilla kemikaaleilla. Lopputuloksena syntyneet kuvat ovat yhä tunnistettavia, mutta dokumentaarisesta realismista irtautuen ne asettuvat vaikeammin määriteltävään muistin ja mielikuvien välitilaan. Niiden kertomat tarinat ja alkuperäinen tarkoitus jäävät avoimiksi, katsojan täydennettäviksi.

Vaikka pukeutuminen ja esinekulttuuri kiinnittävät kuvat selvästi menneisyyteen, resonoivat ne voimakkaasti nykyhetken kanssa. Kaduilla osoitetaan yhä mieltä suvaitsevaisuuden puolesta ja vastaan, samalla kun arki jatkuu poliittisen epävakauden ja konfliktien keskellä. Vuosikymmenten takaa piirtyvä ajankuva, jossa uhka ja toivo kulkevat rinnakkain, on yhä tunnistettava ja läsnä. Ratkaisematta jää, mitä menneisyys oikeastaan on meille opettanut – ja mitkä virheet toistuvat edelleen?

Panu Johansson (s. 1980) on Rovaniemellä asuva mediataiteilija ja kokeellisen elokuvan tekijä, joka työskentelee liikkuvan kuvan, valokuvan ja äänen parissa. Hän suosii analogisia filmimateriaaleja, käyttää mielellään found footage -aineistoa ja toteuttaa useimmiten itse teostensa äänimaailman. Johansson on valmistunut kuvataiteilijaksi Taidekoulu Maasta (2003) ja taiteen maisteriksi Lapin yliopistosta (2014). Hänen teoksiaan on esitetty kotimaisilla ja ulkomaisilla festivaaleilla ja näyttelyissä vuodesta 2000 alkaen. Oman tuotantonsa ohella hän on myös kuratoinut ja toteuttanut useita pohjoissuomalaisia mediataidetapahtumia.

Teosta ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahaston Lapin rahasto, Taike/Lapin taidetoimikunta, Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK, Visuaalisen taiteen edistämiskeskus VISEK ja Filmverkstaden.

Näyttelyä tukee Museovirasto.