Sydänmailla – Kesä Kainuussa 1890

Näyttelyssä seurataan Gallen-Kallelan maisemallisia polkuja kesäisen häämatkan jylhistä näkymistä talvisiin vaelluksiin salometsissä.

Akseli Gallen-Kallelan luontosuhdetta määrittää syvä eläytyminen, “mieskohtainen” suhde nähtyyn ja koettuun. Metsän puut ja syrjäisten seutujen asukkaiden tarinat ja uskomukset puhuivat taiteilijalle omaa kieltään. Omissa mielikuvissaan Gallen-Kallelan näki korpiseutujen ihmisen elävän sopusoinnussa luonnon kanssa ja näkevän kaikki sen pienimmätkin vivahteet. Wahlroosin tutkimus tuo esille uutta tietoa tarunhohtoiseksi muodostuneesta Akselin ja Maryn häämatkasta, josta taiteilijakarelianismin katsotaan alkaneen. Häämatkan aikana tehdyillä Vienan Karjalaan suuntautuneilla tutkimusmatkoilla oli mukana myös Pariisin taideakatemiasta tuttu taiteilijaystävä Louis Sparre (1863–1964).

Gallen-Kallelan rakkaus luontoon jatkui voimakkaana läpi elämän mikä heijastuu myös hänen myöhäisempiin maisemamaalauksiinsa. Taiteilija luonnehtii Kallela-kirjassaan (1924):

”Metsän kasvikunta tulee läheiseksi ystäväksi, puitten keskuudessa alkaa erottaa melkein luonteita, ja eriluonteisille ihminen ilmaisee eri asioita: toisia solakoille koivuille kuin lakkapää petäjille, toisia harmaille kelohongille kuin jylhän tummille kuusille.”

Näyttelyssä tarkastellaan taideteoksin, valokuvien ja paikkoihin liittyvien muistojen kautta häämatkan polveilevaa kulkua Viipurista Kuhmoniemeen, Lapinsalmen torppaan ja edelleen rajantakaiseen Vienan Karjalaan sekä haltioidutaan Keski-Suomen metsien maisemista.