Vanhojen rouvien ratikkaseikkailu, osa 1:
Ratikkalinja 6 johdattaa läpi pörröisen installaation, Thesleffin taiteen ja vanhan loiston
Vanhojen rouvien museoseikkailu Helsingissä alkaa ratikkalinjalla 6! Pirjo, Riikka ja Hilkka ovat lähettäneet seikkailullaan postikortteja, katsastaneet museoiden esteettömyyden sekä arvioineet museokahviloita ja -ravintoloita. Rouvat ovat bongailleet ratikasta myös julkisia taideteoksia. Katso rouvien lähettämät postikortit Kiasmasta, Designmuseo Arabiasta, Sinebrychoffin taidemuseosta ja HAM:ista sekä lue, mitä rouvat kertovat seikkailupäivästään.
Hei
Aloitettiin museoseikkailut Kiasmasta. Vasemmalta Hilkka, Riitta, Pirjo (takana) ja Aija. Vanhat rouvat ovat seikkailleet 1990-luvulta lähtien kaikenlaisen kulttuurin, matkustelun ja ystävyyden merkeissä. Alkuperäisten rouvien nuoriso-osasto on kasvanut 200% ja eläkeläisosasto on saanut kolmasosan vahvistuksen. Kolmesta vanhasta rouvasta on muotoutunut kuusi.
Pirjo Salo
30.5.2019 Kiasma
Hei
Ilma on kaunis ja aurinkoa riittää. Kiasmassa on vähän kaikkea: pörröjä, kieppuva ryijy, kantaa ottavaa ompelulankaa. Toivoisin, että olisitte täällä tekin.
Vanhojen rouvien puolesta
Pirjo Salo
Nykytaiteen museo Kiasma
Osoite: Mannerheiminaukio 2, Helsinki
Ratikkapysäkki: Rautatieasema
Vuoden 2019 Ole Hyvä -teema koostuu hyvän elämän aineksista, eli esittelyn mukaan korostetaan antamisen, jakamisen, vieraanvaraisuuden ja kohtaamisen ajatuksista. Poimimme rouvien kanssa Iiu Susirajan Kuivakka ilo -näyttelyn ja viidennen kerroksen pörröinstallaatiot eli Shoplifter – Nervescape VIII -näyttelyn.
Iiu Susirajan valokuvat esittävät häntä itseään hymyttömän vakavana olohuoneen nurkassa toinen jalka silinterissä tai wc-istuin päässään, joten on tarkastettava näyttelyluettelosta mitä tämä mahtaa tarkoittaa: ”Susiraja tekee rehellisiä ja lämpimän humoristisia valokuvia ja videoita. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisista omakuvista, enemmänkin performansseista kameralle.Teokset herättävät näkemään kulttuurisesti latautuneet käsityksemme kehonkuvasta, seksuaalisuudesta ja naiseudesta.” No siinähän se sitten sanottiin, tosin voisi lisätä, että häivähdys myötähäpeä käväisee katsojan mielessä ennen huumoria.
Hrafnhildur Arnardóttir eli Shoplifter on ripustanut pörröisiä takkuhiuksia koko salin täyteen. Värit ovat loistavia ja pörröihin saa koskea. Lattialla on jopa tyynyjä joille voisi pötkähtää keinohiuksien keinahtelua katselemaan. Me aikuiset suhtaudumme viileästi, mutta lapsilla näytti olevan riemukasta.
Rouvia kiehtoi Kiasmassa:
- Pörröinstallaatiot eli Hrafnhildur Arnardóttirin näyttely Shoplifter – Nervescape VIII.
- Ylimmästä kerroksen hieno helsinkiläinen näkymä muun muassa Eduskuntataloon, Musiikkitaloon ja Oodiin.
Esteettömyys:
Kiasmassa on erittäin selkeät opasteet: hetki pään kääntelyä ja viitta hissille, wc:hen tai ulos löytyi. Huokauspenkkejä on joka puolella. Vaatesäilytyksestä eli naulakosta, joka on ilmeinen tietokeskus, voi lainata vaikkapa pyörätuolin, rollaattorin, kävelykepin, kyynärsauvat sekä lastenrattaat tai rintarepun tai apuvälineitä, kuten taskulamppuja ja suurennuslasin. Ja henkilökunta on auttavaista.
Rollaattorilla tai kyynärsauvoilla olisi ikävä tulla etuovelle, koska noppakivet nuljuvat ikävästi lenkkarinkin alla.
30.5.2019 Designmuseo Arabia
Hei
Arabia – tämäkkä sekoitus vanhaa teollisuusrakennusta ja uusia lasitaloja. Iittalan ja Arabian astioita on näyttelyssä ja alakerran kaupassa. Olisipa hauskaa, jos tekin olisitte täällä sanomassa: "Tuokin on meillä tai olikohan se mummolassa."
Vanhojen rouvien puolesta
Pirjo Salo
Designmuseo Arabia
Osoite: Hämeentie 135, Helsinki
Ratikkapysäkki: Arabiankatu
Designmuseo Arabia on aika uusi tuttavuus, avattu uusittuna viime marraskuussa. Oikein ei tiedetty, mitä mennään katsomaan, mutta hyvä arvaus oli lasiesineet ja keramiikka. Ja olihan siellä Arabian keramiikkatehtaan ja Iittalan lasitehtaan tuotantoa vuodesta 1873 lähtien: Myrnaa, Kiltaa, Paratiisia, Pastoraalia ja ties mitä. Monesta vitriinistä löytyi "hei, meillä on toi" -esineitä, mikä osoittaa sen, että vanhoilla rouvilla on paitsi hyvä maku, myös pitkä historia.
Ystävällinen henkilökunta vinkkasi, että alakerran myymälässä on vintage-hylly, josta voi tehdä Arabian astioista löytöjä.
Näyttelyyn kuuluu pikkuinen terassi, josta näkee Helsingin siluetin aivan toisesta suunnasta kuin tavallisesti. Jos rohkeus riittää voi kiivetä vielä kierreportaat ja antaa tuulen tuivertaa hiukset sekaisin ja vedet silmiin.
Postikortteja saatiin kokonainen nippu, josta valittiin ulkokuva kuten muistakin museoista.
Rouvia kiehtoi Designmuseo Arabiassa:
- Pieni terassi, josta näkyi niin Kallion kirkko kuin Redikin.
- Kaikki ne Arabiat ja Iittalat, jotka meillä on mökillä tai mummon kaapissa.
- Kupillisen kahvia olisi saanut ihan ilmaiseksi.
Esteettömyys:
Designmuseon näyttelytila on valoisa, ja vitriinit ovat väljästi. Voi helposti kumartua ihailemaan kippoja ja kuppoja. Istuimia löytyy, vessat ja hissit myös helposti. Katutasolta myymäläkerrokseen ja hissille on pitkähkö kulkusilta, jonka selvittäminen voi olla rollaattorin tai pyörän kanssa hankalaa. Erityisesti alaspäin tullessa on haasteita.30.5.2019 Sinebrychoffin taidemuseo
Hyvää iltapäivää arvon ystävät
Sininen väri oli kallista ja kulta on sitä edelleen – siinäpä lähtökohta näyttelylle. Hienot kristallit, parketit ja vaaleanpunaiset silkit. Jos olisitte mukana, voisitte henkäistä vanhaa loistoa ripauksen.
Vanhojen rouvien puolesta
Pirjo Salo
Sinebrychoffin taidemuseo
Osoite: Bulevardi 40, Helsinki
Ratikkapysäkki: Aleksanterinteatteri
Taivaalliset värit – Sinistä ja kultaa -näyttely yllätti hieman kertomalla kultauksen työvaiheista ja sinisen värin kallista valmistusprosessista. Me taisimme odottaa enemmin taivaan sineä ja kultaisia auringonlaskuja, mutta saimme kuninkaan sinistä, Neitsyt Marian ultramariinia ja kultaisia kupoleita. Taiteen kuuluukin yllättää.
Yläkerran kotimuseon huoneet henkivät 1910-luvun parempia piirejä, on keltaista empiren silkkiä, tummaa barokkia ja vanhan rosan väristä kustavilaista silkkiä kultakiehkuroin. Kaunista ja arvokasta, joka tietysti kirvoittaa pohdintoja siivoamisesta ja pölyhuiskujen salatusta elämästä. Erkkerin ikkunasta katsoessa Bulevardilla rullaavat katumaasturit vaikuttivat tavallistakin mörkömäisemmiltä.
Rouvia kiehtoi Sinebrychoffin taidemuseossa:
- Kellarissa pyörivä perheen esittelyn vanhat valokuvat.
- Bulevardi toisen kerroksen erkkeristä katsottuna.
- Museon taulu oli päässyt postimerkkiin mutta ei postikorttiin – olisi saatu maksimi.
Esteettömyys:
Liikkumisesteetön sisäänkäynti on hieman sivussa, Bulevardilta puistoon vievän portin puoleisessa päässä. Sieltä löytyvät myös hissi ja naulakko. Istumapaikkoja on hieman etsiskeltävä ja varsinkin puiston puoleisissa huoneissa on vallitsee taideteoksia hellivä hämärä. Taskulampun saa toki lainaksi infosta.30.5.2019 HAM Helsingin taidemuseo
Helsingin taidemuseo HAM ei tosiaan haise pölyltä vaan popcornilta. Alakerran elokuvateatterit pyörivät täysillä, 2. krs on rauhaisampi. Vanhus -näyttelyn valkoiset haalariasut saivat meidät kääntymään hämmentyneinä takaisin. Mutta Ellen Thesleffillä oli väriä senkin edestä – kerta kaikkiaan hieno näyttely. Olisipa ollut teilläkin ihmettelemistä Thesleffin muuttumisessa vuosien kuluessa.
Rouvien puolesta
Pirjo Salo
HAM Helsingin taidemuseo
Osoite: Eteläinen Rautatiekatu 8, Helsinki
Viimeisenä suuntasimme HAMiin. Kuutosesta jouduttiin luopumaan ja loikattiin ykköseen, että päästiin lähemmäksi. Alkoi kyllä jo vähän väsyttää: oltiin kahlattu kolme museota ja 7 näyttelyä niissä. Aikaa oli kulunut viisi tuntia, Ekbergin kahvilan terassilla nautiskelijat herättivät kaihoisan kateuden tunteita. Mutta vanha rouva jaksaa, jos on tavoite selvänä.
Ellen Thesleff - Minä maalaan kuin jumala -näyttely palkitsi monipuolisuudellaan. Että onkin Ellen Thesleff ollut itsevarma, kehittynyt, muuttanut suuntaa, osannut ja oivaltanut. Aika hurmaava näyttely. Ja Muroleen maisemat tuntuivat melkein tutuilta, sen verran läheltä 2/3 meistä on syntyisin.
Vanhuus -näyttelyyn sekä Paweł Althamer: I (am) -näyttelyyn meidän piti vielä jaksaa, mutta pukeutuminen valkoiseen haalariin ja kenkien suojamuoveihin tuntui ylivoimaiselta, kun on omasta takaakin kankea selkä ja joustamattomat nivelet. Jätettiin pois ja panostettiin loppupuheenvuoroihin kahvilassa.
Rouvia kiehtoi HAM Helsingin taidemuseossa:
- Museomyymälän herrasmiehen huumori.
- Thesleffin kyky muuttua, kehittyä ja ottaa hetkestä kiinni.
- Popcornin kaikkialle leijuva tuoksu lisää uuden tason taiteen kokemiseen.
Vanhat rouvat testaamassa museoravintoloita ja -kahviloita
Kiasma Café
Hinta: Salaattipöytä 10,90€ (keiton kanssa 14,95€)
Kiasma Cafén lounas (salaattipöytä + maa-artisokkakeitto) oli varsin vihreä: ainoastaan katkaravut ovat hennon vaaleanpunaisia. Muut pöydän antimet koostuivat vihreästä salaatista, parsakaalista, kikherneistä, maissista, kaalista ja muusta viheriäisestä. Sipuliallergikko joutui jättämään keiton ja joitakin salaattipöydän antimia pois, henkilökunta osasi neuvoa.
Vanhemmat lastenvaunuineen oli huomioitu varaamalla salin kolme ensimmäistä pöytää vaunukansalle, paloturvallisuussyistä. Helatorstaina asiakkaita ei juurikaan ollut, koska ruokatuntilounastajat puuttuivat kokonaan.
Steam Coffee
Hinta: Pieni kahvi 3€ ja sitruunatorttu 6,90€
HAMilla ei ole omaa kahvilaa, joten pysyimme Tennispalatsissa ja valitsimme Steam Coffeen. Pienen kahvin hinta on 3€ ja sisilialaiseen sitruunatortun 6,90€. Tortun marenki ja lemon curd -sitruunatahna on yhdistelmänä lähes klassikko. Kahvi on muodikkaasti ”100% ylängön Arabicapapuja”, kuten kahvilan kotisivulla kerrotaan. Kahvilan sisustus tuo ensin mieleen linja-autoasema kahvion 50-luvulta. Tila on hälyisä ja läpikulkevia ja harhailevia ihmisiä on paljon.
Rouvien bongaamat julkiset taideteokset 6-ratikan varrella
Bongailemme matkalla Arabiaan kaupungin julkisia taideteoksia, nähtiin niitä 15 ja bonuksena MM-jääkiekon voiton kunniaksi pukeutuneet Lyhdynkantajat (Emil Wickström) päärautatieaseman ovilla.
Kiasma on hyvin sulautunut Marsalkka Mannerheimin patsaaseen (Aimo Tukiainen). Kutosen normaali reittiin kuuluvat Ateneumin taiteilijakuvat (Ville Vallgren), herttainen emä ja varsa eli Äidinrakkaus (Emil Cedercreutz) ja täysin ymmyrkäinen Symboli (Hannu Siren) Ympyrätalon huomassa.
Hämeentien remontin takia kierretään vähän Kalliota ja tavataan jykevä Mesikämmen muurahaispesällä (Jussi Mäntynen), tyttärensä kanssa pyykkiä vääntävä Työläisäiti (Panu Patomäki) ja kirkopuistossa nyrkkeilevä Gunnar Bärlund (Niilo Rikula).
Loppu onkin taas kuutosen normaalia reittiä: Muraalissa (Jukka Hakanen) Hämeentie 128:ssa ajelee kelta-vihreä raitiovaunu ja Kutosen päättärille näyttää unohtuneen pari raitiovaunun teliä (Anu Tuominen).
Pari kissaa eli Bokvillanin eläimet (Desiree Sevelius) lötköttää portinpylväiden päällä ja Posliinimaalareita -reliefi (Michael Schilkin) koristaa tehtaan seinää. Ja viimeisenä löydettiin isännöitsijä-huviloiden ja tehtaan välissä ympäristötaideteos Nocturnal (Anu Kiiskinen), jossa toistakymmentä teräspylvästä muodostaa puolikaaren.