Kukka ja veitsi

Näyttely kutsuu ymmärtämään ja ihailemaan elämän kauneuden ja karuuden avointa rinnakkaiseloa: rakkautta, syliä ja suloisuutta, mutta myös menetystä ja kipua.

Pidän space age -estetiikasta, henkisestä kehityksestä, bodaamisesta ja vesijuoksusta. Pidän söpöilystä, Kalervo Palsasta ja suklaasta. Halvoista toimivista autoista, joilla pääsee yleensä töihin. Ihmisistä, jotka kuoleman tai menetyksen läheisyydessä kokevat selittämättömän muutoksen ja haluavat kertoa siitä. Symboliikasta, joka selittyy ilman selittelyä. Reidar Särestöniemen tavasta kirjoittaa ja maalata rakkaudesta. Pidin jo lapsena siitä, miten Aku Ankassa puhuttiin.
​
"En pidä ilkeydestä, rahattomuudesta, heräävästä häpeästä ilman syytä. En kipeästä polvesta. En pidä elämää rajoittavasta ylpeyden äänestä, joka tulee kutsumatta. En siitä, että tarjoan sille kodin. En pidä isäni kuolemasta, vaikka odotin sitä vuosia.

Kukka ja veitsi. Aina täällä. Ei ole enää mitään salattavaa. Minä pidän teistä." - Samuli Parkkinen