Elämää elävät olennot

Kuvataiteilijat, TaM Joonas Jokiranta (s. 1980, Köyliö) ja KuM Marja Patrikainen (s. 1977, Jyväskylä) ovat rakentaneet Emil Cedercreutzin museoon näyttelykokonaisuuden, joka todentaa katsojalleen elämän arkipäiväistä taistelua, unia, huomaamatonta, olematonta ja ennen kaikkea ihmisyyttä. Esillä on veistoksia, maalauksia, videotöitä ja näyttelyyn liittyvää esineistöä. Näyttelyn aikana museossa nähdään myös Jokirannan performanssitaidetta.

Taiteilijat peilaavat näyttelyssä omaa elämäänsä ja kokemuksiaan mielenkiintoisella ja puhuttelevalla otteella, jonka tausta piilee heidän elämäntarinoissaan ja menneisyydessään. Helsingissä asuva ja työskentelevä, Harjavallassa lapsuutensa viettänyt kuvataiteilija Joonas Jokiranta avaa kokemuksia, jotka ovat vaikuttaneet hänen taiteeseensa: ”Avainkokemukseni lapsuudesta juontuu hetkeen, jolloin koin voimakkaasti, etten ole ihminen. Tunne on pysynyt takaraivossani, enkä ole koskaan unohtanut sitä. Taiteellisessa työssäni etsin ihmisyyttä kaikkialta. Yritän piirtää ja kuvata sen. Yritän kaivaa sen esille esiintyessäni vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Yritän löytää sen paitsi ihmisten ja heidän käyttämiensä esineiden kautta, myös luonnosta ja toisista eläinlajeista” hän kertoo. Nyt avautuva näyttely saa katsojan kysymään itseltään, mikä tai mitä on ihmisyys.

Jokiranta kertoo myös töitänsä yhdistävistä piirteistä: ”Minuun on kuin liimattu tarve käsitellä jälkiteollisen yhteiskunnan dekadenssia ja korottaa arjen mystiikkaa – nuo teemat löytävät minut aina lopulta, vaikka tekisin mitä tahansa. Jotkut maalaukseni ovat sommiteltuja ympäristöjä, joita rikkoo ja koristaa jokin virhe, tai poikkeus – tässä kohtaa lähestyn määritelmällisesti glitch-feminismiä. En korjaile maalauksiani ja jätän prosessin jäljet näkyviin valmiisiin töihin. Maalaaminen itsessään on performanssi. Ele on yhtä kuin elämä, joka on ainoa ajan murentavaa vaikutusta vastustava voima.” Jokirannalta esille näyttelyyn tulee öljyväri- ja akvarellimaalauksia, sekatekniikkaa sekä videotöitä. Videoiden aiheet ja niiden sisältämä hetkien leikki kuvastuu katsojalleen inhimillisenä minimalismina. Taiteilija mukailee psykoanalyysin teoreetikko Jacques Lacania tulkitsevaa Slavoj Žižekiä sanoessaan, että ”Minä vain heitän teokseni pullopostina mereen. Ja jo mereen heitettyinä ne ovat vastaanotettuja”.

Kokemäellä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija Marja Patrikainen ammentaa aihemaailmansa unistaan, eri kansojen mytologioista ja popkulttuurista. Alkuperäiskansojen ja ITE-taiteen estetiikka sekä materiaalivalinnat ohjaavat hänen työskentelyään. Patrikainen hyödyntää teoksissaan saatuja, löydettyjä ja roskakoreista pelastettuja materiaaleja sekä kirpputorien tarjontaa. Patrikaiselta näyttelyssä esillä on veistoksia, jotka ovat kuin viestintuojia kuvitteellisesta todellisuudesta ja esittävät huolen koskien nykyajan ilmiöitä. Taiteentutkija Kari Yli-Annala on kirjoittanut hänen töistään: ”Teokset ottavat kontaktia katsojaan kuin hämärän rajamailta kollektiivisen alitajunnan mytopoetiikasta peräisin olevat kohti kurkottavat hahmot.” Puhuttelevat teokset myös ravistavat katsojaa. Esimerkiksi veistos Beautiful Creature From Another World 2 kysyy, miksi on tärkeää näyttää ulkoisesti vain yhden sukupuolen edustajalta kahdesta. Otus kantaa merkkejä eri sukupuolista, mutta on montaa yhtä aikaa. Se kysyy, miksemme me voi olla ja onko sukupuolen fysiologiakaan niin yksiselitteinen.

Jokiranta ja Patrikainen ovat toimineet suomalaisella taidekentällä kahdenkymmenen vuoden ajan. Jokiranta on työssään keskittynyt Helsinkiin ja ulkomaille. Patrikainen on luonut uraansa pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa ja Satakunnan alueella. Emil Cedercreutzin museolla on ilo esitellä yleisölle kahden nykytaiteilijan näyttely, joka on heille ensimmäinen näyttely tässä museossa ja ensimmäinen yhteisnäyttely Satakunnassa. Suurin osa näyttelyn teoksista on syntynyt viimeisen kahden vuoden aikana. Tervetuloa!