Aino Sibelius oli määrätietoinen käytännön nainen, jonka kädenjälki näkyy kaikkialla Ainolassa

Ainolan museonjohtaja Julia Donner tuntee Aino Sibeliuksen tarinan. KUVA: SAANA DARTH

Loppusyksystä Ainolan puutarhassa näkyy yhä jälkiä kesästä. Osa ruusuista, tuoksuastereista ja leimukukista kukkii vielä. Suuri osa kukista on vanhaa kantaa. Kukkatarhakin on sellainen, jollaiseksi Aino Sibelius sen suunnitteli. Puutarha onkin oiva paikka aloittaa tutustuminen Aino Sibeliuksen elämään Järvenpään Ainolassa.

– Puutarha ja sen hoito oli Ainolle monella tapaa tärkeää. Perheen talous horjui usein, joten puutarhasta saatava sato oli elannon kannalta merkittävä. Puutarha tarjosi Ainolle myös mahdollisuuden luoda esteettisesti kaunis ympäristö. Siksi kukat olivat itsestään selvä osa puutarhaa, kertoo Ainolan museonjohtaja Julia Donner.

Ainolan puutarhassa oli mietitty tarkasti hyödyn ja huvin suhde. Sitä ei ylläpidetty vain taloudenpidon tähden, vaan Aino Sibelius hoiti puutarhaa omasta kiinnostuksestaan.

Puutarha oli Aino Sibeliuksen oma maailma, joka tarjosi niin ruokatarpeita kuin silmäniloakin. KUVA: SANTERI LEVAS / SUOMEN VALOKUVATAITEEN MUSEO

Puutarha oli Sibeliusten asuessa Ainolassa aivan eri luokkaa. Nykytilassaan se ei kerro kovin paljon siitä, miten mittava se oli aikoinaan.

– Kukkatarhan molemmilla puolilla sijaitsevat nurmialueet olivat tuolloin tehokkaassa käytössä. Ainolassa viljeltiin niin perunat, juurekset ja vihannekset kuin marjat ja hedelmätkin. Puutarhassa oli myös kasvihuone tomaatteja varten. Kun Ainolan puutarha oli suurimmillaan, sen volyymi oli keskikokoisen maatilan tasoa.

Työtä pihalla siis riitti. Ainolan emännän määrätietoisuus näkyi puutarhan ja sen tuotannon suunnittelussa. Puutarha oli suunniteltu niin, että satoa saatiin keväästä syksyyn. Olennaista oli, että puutarhasta saatiin myös säilöntään sopivaa syötävää.

Aino Sibelius opiskeli puutarhanhoitoa kirjoista. Yksi käytetyimmistä oli Erik Lindgrenin Trädgårdsbok. KUVAT: SAANA DARTH

– Aino opiskeli puutarhanhoitoa kirjoista ja kehittyi hankkimiensa tietojen ja kokemuksen avulla vuosien mittaan taidoissaan ammattipuutarhurin veroiseksi.

Puutarhan liittyvä intohimo näkyi myös keittiössä etenkin syysaikaan.

– Ruoanlaitosta huolehti Ainolan pitkäaikainen kokki Helmi Vainikainen, mutta säilömisen hoiti Aino. Elokuusta syyskuuhun täällä purkitettiin papuja ja kaikkea muutakin. Kellariin varastoitiin säilykkeet ja mehut, maakellariin perunat. Tavoite oli, että elintarvikkeita riitti seuraavaan satoon asti.

Kellariin museokävijät eivät pääse kurkistamaan. Donner kuitenkin paljastaa, että siellä olevat 60 vuotta vanhat säilykkeet näyttävät hämmästyttävän hyviltä.

– Koska alkuperäisiä Ainon säilykkeitä ei pääse katsomaan, olen säilönyt malliksi muutaman purkillisen museovieraiden katsottavaksi. Ohje on toki Ainon kirjasta. Jos tein kaiken oikein, säilykkeiden pitäisi pitää pintansa monta kymmentä vuotta, sanoo Donner.

Aino Sibelius suunnitteli taloon uudet astiakaapit, jotka ovat kätevästi keittiön ja ruokailutilan välimaastossa. Samalla portaiden alla oleva hukkatila saatiin hyödynnettyä. Lisäksi hän suunnitteli Ainolan saunaan kätevän vesihuoltojärjestelmän. Sen avulla saunan padasta saatiin kuumaa vettä suoraan kylpytilassa sijaitsevaan ammeeseen. KUVAT: SAANA DARTH

Aino Sibeliuksen kädenjälki näkyy kaikkialla talossa. Kuopiossa ja Vaasassa käydyn veistokoulun opit tulivat hyvään käyttöön, kun Sibeliukset muuttivat vuonna 1904 Lars Sonckin heille suunnittelemaan taloon.

Käytännöllinen Aino Sibelius huomasi, ettei perheetön Sonck ollut kaikissa kohdin osannut ajatella, mitä isossa taloudessa tarvitaan. Niinpä hän suunnitteli taloon uudet astiakaapit, jotka ovat kätevästi keittiön ja ruokailutilan välimaastossa. Samalla portaiden alla oleva hukkatila saatiin hyödynnettyä. Hän suunnitteli myös monia talon huonekaluja.

Vuosi talon valmistumisen jälkeen rakennettu sauna on sekin Aino Sibeliuksen käsialaa. Saunassa huomio kiinnittyy erityisesti insinöörimäisen tarkasti suunniteltuun vesihuoltojärjestelmään.

Nykyaikana Aino Sibeliuksesta puhuttaisiin monimateriaalisen käsityön taitajana. Puutöiden lisäksi Aino oli taitava monissa muissakin käsitöissä, muun muassa kirjonnassa ja virkkauksessa.

Ainolan puutarha oli suunniteltu niin, että satoa saatiin keväästä syksyyn. KUVA: SANTERI LEVAS / SUOMEN VALOKUVATAITEEN MUSEO

Suunnitelmallinen rahankäyttö ei ollut Jean Sibeliuksen vahvimpia puolia, ja taloudenhoito oli Aino Sibeliuksen vastuulla. Taloudensuunnittelu kävi kuin itsestään, olihan Sibelius saanut jo kotonaan kotitaloustaitoja korostavan kasvatuksen.

– Aino huolehti perheen kirjanpidosta. Kansallisarkistossa säilytetään Ainolan talouskirjanpitoa, jossa on kaikki kuitit loistavassa järjestyksessä. Aineisto kertoo meille paljon Ainolan väen arjesta ja elämästä, kertoo Julia Donner.

Jos on vähänkään perehtynyt Sibeliusten elämään, käy selväksi, että Ainola ja sen henki ovat nimenomaan Aino Sibeliuksen luomus.

– Kodin ja perheen ylläpidosta sekä tyttärien koulutuspohjan varmistamisesta muodostui Ainon elämäntehtävä, johon hän suhtautui kunnianhimoisesti. Hän ei ollut missään mielessä alisteinen miehelleen tai hänen varjossaan, kertoo Donner.

Aino Sibeliuksen sukutausta tarjosi hänelle vahvan kulttuurisen ja henkisen pääoman. Järnefeltien sisarusparven kotona keskusteltiin niin taiteista kuin suomalaisuusaatteesta ja tolstoilaisuudesta. Kaikki Aino Sibeliuksen sisarukset työskentelivät taiteen parissa.

Nykytilassaan se ei kerro kovin paljon siitä, miten mittava se oli aikoinaan. KUVAT: SAANA DARTH

Aino luki paljon usealla kielellä ja seurasi nykykirjallisuutta. Hän oli taitava pianisti. Sibeliusten kotona soitettiin ja kuunneltiin paljon aikakauden musiikkia.

– Ainolle oli alusta asti selvää, että heidän avioliitossaan musiikilla olisi keskeinen asema. Hän osasi keskustella miehensä kanssa musiikista ja kommentoida sitä. Jos Jean Sibelius oli välillä sävellystyönsä kanssa eksyksissä, oli Ainolla siitä kirkas ja selkeä visio, kertoo Donner.

Sortokaudet, sisällissota, Suomen itsenäistyminen, kaksi sotaa ja kulttuurin murrokset. Aino Sibeliuksen elämään sisältyi paljon sekä julkisesti että yksityisesti.

– Hänen elämänkaarensa ja -työnsä oli huikea. Maailma muuttui ympärillä, mutta Aino Sibelius sopeutui, selvisi ja toimi.

Juttu on alunperin julkaistu Museo-lehden numerossa 04/2020.

Teksti: Merja Räty

Aino ja Jean Sibeliuksen kotimuseo Ainola on Suomen kansainvälisesti tunnetuin kotimuseo, jonne pääset Museokortilla. Lue lisää Ainolasta >

MUSEO-lehti tarjoushintaan museokorttilaisille!

MUSEO on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä museoiden aikakauslehti, joka tarjoaa näkymiä museoiden kulissien taakse, kertoo uutuuksista, kansainvälisistä virtauksista ja tärkeistä keskustelunaiheista museokentällä.

Lue lisää Museokortti-edusta >
Tilaa Museo-lehti >
Museokortti, pääsylippu 300 museoon – lähde vuoden mittaiselle kulttuurimatkalle >