Kesäkasin kulttuuriresepti, osa 5:
Ko meen Porriin, pannaanko mut pärekorriin?
Kesäkasin viimeinen seikkailupäivä koittaa! Porin taidemuseossa tutustuttiin Mielen silmin -näyttelyyn ja osallistuttiin Oma Aarre-työpajaan. Toisena museokohteena oli persoonallinen Friitalan nahkamuseo, joka kertoo uljaan yrityksen historian. Henrikin museoravintola-arvioissa Porin taidemuseon kahvila Muusan lounas.
Kello soi jo ennen kuutta laivahostelli S/S Boren hytissä 354. Aamukahvit ja kananmunat, omput käteen ja bussille. Edellispäivänä kerkesimme tutkia Boren Ruotsinlaiva- ja Kristina Regina -historiaa. Museonäyttelystä luovuimme, koska aika ei vain venynyt tarpeeksi.
Täysi bussi kuljetti väkeä Laitilan ja Rauman kautta Poriin ja siitä eteenpäin. Valtaosa matkustajista nousi kyytiin risteilysatamasta. Me juttelimme keskenämme museokokemuksista ja virittäydyimme Porin päivään
 |
Oma Aarre -työpaja Porin taidemuseossa yhdisti näyttelyopastuksen hienosti sisäiseen pohdintaan. Työpajassa sai käyttää värejä, kuvia ja materiaaleja mielensä kyllyydestä. |
 |
Emma Helteen merestä nouseva äiti. |
Tua noi ni, mitä tänään?
Porin taidemuseon vastaanotto oli lämmin. Sini opasti meidät läpi Keräilijän silmin -sarjan näyttelyn, joka oli koottu Arto Jurttilan kokoelmista.
Mielen silmin -näyttelyn ajatus kiteyttää jotain myös meidän taidesuhteestamme. Sitä, miten taideteoksen äärellä jäämme usein sanattomaksi. Museon sanoin näyttely kannustaa katsojaa altistumaan, eläytymään, jopa antautumaan ja lumoutumaan taiteelle.
Näyttely ja sen taideteokset haastavat katsojan havainnot ja ymmärryksen. Ne johdattavat hänet tulkintojen ja elämysten päättymättömälle matkalle. Jurttila puhuu ihmisen ja teoksen keskinäisestä dialogista ja jotenkin se viehättää minua.
Ajatus itsemme integroimisesta taiteeseen saa lisää pontta. Kuka olen suhteessa noihin Heikki Marilan raitoihin ja värien vaihteluun. Mitä muistan itsestäni valokuvaaja Anni Leppälän töiden äärellä. Mikä minussa korostuu, kun katson Anna Retulaisen voimallisia värikerroksia. Miten tulkitsen Saara-Maria Karirannan ja Jarmo Ilmari Sompin tanssivia muovihuntuja suhteessa tähän aikaan.
Opastuksen lämmittämänä jatkoimme osaavien oppaiden Jennyn ja Sinin Oma Aarre-työpajaan. Olimme varautuneet siihen valokuvapinolla: erityisesti kuvista löydän aarteita. Kotiin lähdimme käsilaukun lokeroon tai rintataskuun mahtuva Oma Aarre mukanamme.
 |
Savuton tehdas eikä asiasta neuvotella. Friitala patentoi Pakastus-kantosatulan 1935. Siinä pystyi kuljettamaan melkein mitä vain aina aseista vaatteisiin ja koneenosiin. Jatkosotaan niitä valmistettiin 2 000 kappaletta. |
Mää mee yhtäkkiä ton noi nahkamuseol
Kesäkasin viimeinen kohde oli pikkuinen Friitalan Nahkamuseo Ulvilassa. Tämä oli listassa oman nahka- ja turkisartenomin koulutushistoriani vuoksi. Olen jopa tehnyt harjoittelupätkän Hämeenlinnan turkistehtaalla - melkoinen kokemus sekin.
Museo palautti monia muistoja siitä, miten vuota muuttuu parkitsemisen kautta nahaksi. Onneksi harjoittelu keskittyi siisteihin viimeistelytöihin alkuvaiheen pehmityksen, liotuksen ja pikkelin sijaan.
Museolla meitä opasti amanuenssi Ilkka Tarvainen. Porissa tapasimme myös Ahlaisissa asuvan vanhan ystävän Tuulikin, joka kiersi museon kanssamme, kuljetti meidät Ulvilaan ja sieltä edelleen Airbnb-majapaikkaan. Se helpotti, koska julkinen liikenne palveli varsin huonosti. Vaikkemme ole nähneet vuosiin, sukelsimme luontevasti oikeisiin kuulumisiin ja tunnelmiin. Liekö myös työpajan pohdinta osaltaan virittänyt kohtaamisen tunnelmaan.
 |
Friitalan kohderyhmämarkkinointia. |
PÄIVÄN HELMI:
"An ko mää teen kans"
”Keräilijän katse -näyttely kannustaa katsojaa altistumaan, eläytymään, jopa antautumaan ja lumoutumaan taiteelle. Näyttely ja sen taideteokset haastavat katsojan havainnot ja ymmärryksen. Ne johdattavat hänet tulkintojen ja elämysten päättymättömälle matkalle taiteenkeräilijän kumppanina.”
Kuvaus on lainattu Taidemuseon näyttelyesittelystä.
Altista itsesi taiteelle myös tekemällä kokemuksesta itse, oman tulkinnan kautta elävä! Näyttelyopastuksen ja Oma Aarre -työpajan kombinaatio Porin taidemuseossa toimi: oivalluksia opastuskierroksella ja sen jälkeen oman mielen liikkeiden valmistaminen pieneksi aikakapseliksi.
Mahtava kokemus! Mukana olleiden omien valokuvien lisäksi toteutustapoja olisi ollut muitakin: lehtien kuvat, piirrokset, väritykset, silkkipaperi, tarrat
 |
Friitala Oy toimi vuosina 1892–2010. Se oli aikanaan Pohjoismaiden suurin nahkatehdas ja yksi suomalaisen muodin isoista nimistä monta vuosikymmentä. Historiasta Tuuleville kertoo museoamanuenssi Ilkka Tarvainen. |
|
Keittiömiehen lauantainostot
Porin taidemuseossa Päivi Sundell pyörittää Museoravintola Muusaa, josta saa viikolla kahvin ja leivonnaisten lisäksi lounasta ja viikonloppuisin brunssia. Alusta saakka itse tehtyjen ruokien ja leivonnaisten hinnat ovat todella maltilliset.
Me kiersimme ensin näyttelyn ja söimme pikkubrunssin ennen työpajaa. Suositus myös Muusalle kuten kaikille käymillemme museokahviloille ja -ravintoloille.
Lataa alta upea KESÄKASI-matkalehti.
-
Kesäkasi matkalehti (pdf, 7223 KB)
Mikkeliläisten Henrik ja Tuulevi Aschanin KESÄKASI-kierroksen reitti kulki rinkka selässä Jyväskylän kautta Tampereelle, sieltä Turkuun, Poriin ja Ulvilaan.
Kesäkasin somekanavat: @tuulevia @henrikaschan
