Akseli Gallen-Kallela mentorina

Akseli Gallen-Kallela ei ollut perinteinen taideopettaja, mikä selittää sen, miksi nuoret taiteilijat valitsivat juuri hänen oppinsa eivätkä hakeutuneet suomalaiseen akateemiseen koulutukseen. Gallen-Kallelan paras neuvo nuorille oli kehittää taitojaan harjoittelemalla.

Näyttelyssä tutustutaan Akseli Gallen-Kallelan vastuulleen ottamaan tehtävään mentoroida nuoria taiteilijoita Albert Edelfeltin jalanjäljissä. Näyttelyssä kerrotaan siitä, kuinka Gallen-Kallelasta 1893 tuli roolimalli Wilho Sjöströmin ympärille muodostuneelle kapinalliselle taiteilijaryhmälle, kuinka Kalela antoi Gallen-Kallelalle uusia mahdollisuuksia ottaa vastaan nuoria lahjakkuuksia, kuten Hugo Simbergin, Eric Ehrströmin, Carl Bengtsin ja Alpo Sailon vuosina 1895–1900, ja kuinka hän mielellään kertoi Beda Stjernschantzin kanssa 1898 Italiassa tekemistään havainnoista. Positiivinen kommentointi ja kannustukset olivat käänteentekeviä myös Eero Nelimarkalle, Ester Kumlinille ja Martta Wendelinille.

Näyttely perustuu kuraattori Laura Gutmanin uuteen tutkimukseen Gallen-Kallelasta. Lukuisten muistojen, tunnettujen ja unohdettujen taiteilijaopiskelijoiden luonnosten, maalausten ja veistosten ansiosta Akseli Gallen-Kallela nähdään aivan uudessa ja modernissa valossa mentorina ja useiden suomalaisten taiteilijasukupolvien kunnioittavana ja haastavana taitelijamestarina.