Arjesta irtautumista taiteen kautta – Miten taide ja kulttuuri ovat auttaneet ihmisiä?

Äitiysvapaalla taidekokemuksia yhdessä vauvan kanssa

Äitiysvapaalla vauvan kanssa tuli käytyä usein taidemuseoissa sekä vauvoille suunnatuissa kulttuuritapahtumissa, kuten Kiasman värileikissä, Kansallisbaletin taidetuokiossa, vauvakinossa, kirjastojen loruhetkissä ja Taidehallin vauvamaanantaissa. Näistä sai todella kaivattua vaihtelua välillä melko yksinäisiin päiviin. Oli ihanaa huomata, miten monipuolisesti taiteesta ja kulttuurista pystyi ihan pienenkin vauvan kanssa nauttimaan.
Stiina Rasimus-Sahari

Arjesta irtautumista taiteen kautta

Emmi Nuopponen kokee, että museoissa pystyy pysähtymään ja irtautumaan arjesta,

Museoissa pystyn pysähtymään ja käsittelemään omia tunteita ja vaikeitakin asioita taiteen kautta. Pystyn rauhoittumaan, pysähtymään ja unohtamaan sen hetkiset asiat ja irtautumaan arjesta.

Hetki muutaman vuoden takaa Amos Rexin avausnäyttelyssä muse on jäänyt mieleeni. Koin itselleni vaikeana aikana museokokemuksen siten, että koin rauhoittuvani, pysähtymään hetkeen ja nauttimaan kokemuksesta. Pystyin laittamaan sivuun muut ajatukseni ja olemaan hetkessä. Taide, kulttuuri, musiikki ja muut elämykset auttavat arjessani päivittäin.
Emmi Nuopponen

Vaihtelua arkeen ja yhteisiä muistoja kulttuurin parissa

Margit Ojaniemi kertoo taiteen ja kulttuurin antavan muistoja yhteisistä hetkistä perheen kanssa. Kuva: Vesa Ojaniemi

Lapsiperhearjessa ja ruuhkavuosien keskellä toisinaan tuntuu, että on aina maanantai. Viikot vierivät eteenpäin ja päivät toistavat toisiaan samanlaisina. Kulttuuri ja taide ovat asioita, jotka ovat tuoneet vaihtelua omaan arkeemme.

Arjessa koen esimerkiksi kulttuuriharrastukset tärkeänä asiana sekä vanhemmalle että erityisesti lapsille. Monet muistot myös linkittyvät kulttuurielämykseen. “Äiti, muistatko sen loman, kun kävimme katsomassa sitä trapetsitaiteilijaa.” “Tämä musiikki on sama kuin siinä konsertissa kesällä.” “Tästä sedästä kerrottiin siinä näyttelyssä. Muistatko?”

Taide ja kulttuuri antavat mielekkäitä, positiivisia muistoja yhteisistä hetkistä. Ja äidin näkökulmasta, ne antavat hetken hengähdys tauon arjen keskelle. Askel on keveämpi pois lähtiessä kuin sisään astuessa.

Museoista perheellämme on monia muistoja, mutta yksi rakkaimmista on Amos Rexin teamLab-näyttely vuonna 2019. Kävimme näyttelyssä viimeisten joukossa. Kolmen pienen lapsen kanssa olimme lähteneet seikkailulle, tutkimaan ja kokemaan uutta.

Sisällä meitä odotti kokonaan uusi maailma, johon oli helppo upota. Näyttely ruokki kaikkien mielikuvitusta ja antoi iloa arkeen. Ja ennen kaikkea saimme tästä kulttuurielämyksestä jälleen yhden lämpimän yhteisen muiston.

Meille museot toimivat virkistävinä tuulahduksina, antaen voimavaroja ja iloa saamistamme kokemuksista. Monesti olen miettinyt, että neuvolassakin voitaisiin korostaa enemmän kulttuurin merkitystä.
Margit Ojaniemi

Sirpa Vahtera kokee kulttuuri- ja taide-elämysten rikastuttavan elämää.

Kulttuurielämykset rikastuttamassa arkea

En ehkä ajattele, että kulttuurin ja taiteen tarkoitus tai tehtävä elämässä olisi auttaa. Ne saattavat toki auttaakin, mutta ennen kaikkea omassa elämässäni etsin ja nautin kokemuksia ja elämyksiä ja vaikuttavat kokemukset ja ihanat elämykset rikastuttavat elämää ja nostavat katseen oman elämän pienistä ympyröistä.

Viimeisiä todella upeita kokemuksia ovat olleet mm. Kiasman Visitors, Tate Modernin Olafur Eliasson -näyttely ja Anni Kytömäen Margarita.

Tyttäreni, joka on harrastanut parikymmentä vuotta tanssia aktiivisesti, kyllä sanoi, että häntä tanssi myös auttaa, koska se on tapa olla ja luoda suhdetta itseensä.
Sirpa Vahtera

Kaarina Karttunen kertoo kulttuurin eri muotojen olevan hänelle merkityksellinen osa elämää. Kuva: Ella Karttunen

Kulttuuri kaikkine muotoineen tärkeä osa elämää

En varmaan kykenisi kokemaan elämää yhtä antoisana, yhtä mahdollisuuksia pullollaan olevana ilman musiikkia, ilman kirjallisuutta, ilman elokuvaa, ilman kulttuurin eri ilmentymiä.

Koulutytöstä alkaen kävin syntymäkaupunkini Varkauden Maximissa katsomassa kaikki ikäiselleni tarjolla olevat leffat. Ison salin seiniltä 50-luvun elokuvatähdet katsoivat valokuvasuurennoksistaan täynnä glamouria. Näin myös uuden aallon elokuvia, mm. Andrzej Wajdan häkellyttävän Tuhkaa ja timanttia vuodelta 1958. Tuo elokuva on valpastuttanut minua koko elämäni ajan: olin silloin teinityttö, joka ei osannut asettaa näkemäänsä kehyksiinsä. Olen kuitenkin iloinen, että näin sen. Elokuva ja kokemus ymmärtämättömyydestä pulpahtelevat mieleeni silloin tällöin ja pitävät minut tiellä siitä, millainen taidemuoto elokuva voi olla. Se lohduttaa, se kiusaa, se vaatii ottamaan selvää asioista.

Ilman musiikkia olisi vaikeaa olla olemassa. Kunnioitan musiikin kaikkia genrejä, mutta itse nautin eniten nykyään barokista. Sen iloinen pintapoljento ja pelimannimeininki kätkevät usein alleen haikean ja surumielisen klangin. Juuri tämä yhdistelmä liikuttaa ja saa mielen nousemaan. Mieleen tulevat italialaiset, ranskalaiset ja saksalaiset barokin säveltäjät, joiden elämä ei aina ollut helppoa. Mutta he selvisivät musiikin avulla.

Opiskelin yliopistossa suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta. Maailma on täynnä hienoa kirjallisuutta, ja koen itseni sen edessä yhä noviisiksi. Ei riitä aika, ei riitä mikään, että ehtisi lukea edes osan tärkeästä. Kirjallisuus on vuosien varrella tarjonnut ällistyttävän määrän nautintoja, lohtua, tietoa, järkytyksiä. Uppoutuminen kirjan maailmaan on ehdoton keino tunnistaa omat asenteet, arvot ja kipupisteet. Kirja lääkitsee.

Kuvataiteista mieleeni on pysyvästi jäänyt Mexico Cityn Palacio de Bellas Artesin järkyttävän voimakkaat nykytaiteilijoiden työt, jotka viestivät suorasti tai peitellysti konkistadorien brutaalista valloituksesta. Valloitus on jättänyt meksikolaisten kulttuuriin jäljet, jotka eivät katoa. On lohdullista aistia, miten ihmisarvon puolesta kannattaa taistella kulttuurin keinoin. Emme saa unohtaa mitään.
Kaarina Karttunen

Vuonna 2021 järjestetty Museokortin ja MIELI ry:n Hyvinvointia kulttuurista -kampanja muistutti meitä kaikkia kulttuurin vaikutuksista mielen hyvinvointiin ja jaksamiseen.

MIELI ry:n Kriisipuhelin: 09 2525 0111

Tarvitsetko tukea tai apua? Kri­isi­pu­he­lin tarjoaa kes­kus­te­lua­pua nu­me­ros­sa 09 2525 0111. Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa. Lue lisää MIELI ry:n sivuilta >