Ida, reppu ja taide osa 2:
Maalaukset, media ja Mao
Museokortin seikkailija Ida matkaa seuraavaksi Vaasaan ja Tampereelle. Seikkailun toisessa osassa Ida vierailee Kuntsin modernin taiteen museossa, Museokeskus Vapriikin Mediamuseo Rupriikissa, Museo Milavidassa sekä Emil Aaltosen museossa.
Kuntsi, Milavida, Emil Aaltonen ja medianostalgisoitumista Rupriikissa
Yövyttyäni Vaasassa yhden yön suuntasin nokkani kohti Kuntsin modernin taiteen museota, joka sijaitsee mielettömän kauniissa miljöössä meren rannalla. Lars Swanljungin vuonna 2018 lahjoittamasta taidekokoelmasta on koottu Odysseia – matka taiteessa -näyttely, jossa eniten minut pysäytti heti tuloaulassa komeileva Andy Warholin Mao. Ne värit! Miten voikaan olla jotain niin yksinkertaista, mutta havahduttavaa? Ihan oli pakko ostaa postikortti museokaupasta. Lisäksi esillä olevasta kokoelmasta löytyi mustavalkovalokuvia ja mielenkiintoisia teossarjoja, kuten Marianna Uutisen Speed creates pure form.
Kuva 1.
Seuraavana seikkailullani oli vuorossa Tampere. Yövyttyäni hostellissa, joka oli tupaten täynnä norjalaisia suunnistajia, astelin syksyisen kylmältä tuntuvilla kaduilla kohti päiväni ensimmäistä kohdetta – Museokeskus Vapriikkia. En ollut täälläkään koskaan käynyt, vaikka matka kotoa ei olisi edes niin kovin pitkä. Häpeä, minä! Mielenkiintoinen Mediamuseo Rupriikki sai kokeilemaan vanhaa kunnon lähetintä ja nostalgisoitumaan vanhoista puhelimista ja muista vempeleistä. Lisäksi katsastin nopeaan museokeskuksen muuta tarjontaa Kivimuseosta Luonnontieteelliseen museoon ja Dracula – Vampyyrit Vapriikissa -näyttelyyn sekä Tampere 1918 -näyttelyyn. Museokaupassa pyörähtämisen jälkeen kipitin pikavauhtia Näsilinnassa sijaitsevaan Museo Milavidaan.
Kuva 3. Vanhoja puhelimia Vapriikin Mediamuseo Rupriikissa.
Milavida oli kaunis ja nautin erityisesti rakennuksen hengestä sekä ääniopastuksesta von Nottbeckeistä kertovassa Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit -näyttelyssä. Kuulokkeet korvilla ja laserpuikolla sinne tänne osoitellen oli mukavaa samaistua tarinaan ja matkustaa aikaan, jolloin Nottbeckien suku asutti upeaa Näsilinnaa. Linnassa oli myös tekstiilitaiteilija Timo Sarpanevan kankaita esittelevä Ambiente – Timo Sarpanevan painokankaita -näyttely, jonka värit olivat suorastaan huumaavia.
Kuva 4. Kuvia von Nottbeckien suvun elämästä Näsilinnan Museo Milavidassa.
Museoseikkailuni viimeisen päivän vietin myöskin Tampereella. Kierrettyäni museoita hullun lailla, ajattelin tämän olevan sellainen rennompi päivä, jolloin lähinnä piirtelisin Emil Aaltosen museossa ja nauttisin auringon lämmöstä. Emil Aaltosen museo sai miettimään, että kuinka paljon onkaan Suomessa kauniita rakennuksia, joista minulla ei ole ollut aavistustakaan. Valkoinen unelma, nimeltään Pyynikinlinna, keimaili kermakakkuna vehreän puiston siimeksessä.
Kuva 5. Ida Emil Aaltosen museon edustalla.
Palanen Emil Aaltosen tehdashistoriaa ja toinen hänen upeata taidekokoelmaansa. Alakerran salit täyttyivät muun muassa von Wrightien komeista massiivisista maisema- ja lintumaalauksista, marmoripatsaista ja vähän tuntemattomammistakin helmistä. Vanha parketti narskui askelten alla ja tunnelma oli lämmin ja kotoisa. Tähän oli hyvä lopettaa viiden päivän mittainen kulttuurireissu Helsingistä Harjavaltaan, Vaasaan ja lopulta Tampereelle. Kiitos Museokortin väelle mielettömästä matkasta ja kaikkea hyvää myös kaikille tuleville seikkailijoille!
Kuva 6. Lämmintä tunnelmaa Emil Aaltosen museossa Tampereella.