Lapin museoseikkailu, osa 5:
Seikkailu Tankavaaran Kultamuseossa jatkuu – seikkailijoille nousee kultakuume

Lapin museoseikkailu Kultamuseossa jatkuu. Viidennessä jaksossa kuullaan lisää Kultamuseon kiinnostavia tarinoita kullankaivajista, käydään oikealla kultavaltauksella kaivamassa kultaa sekä jututetaan Lapin ensimmäisen timantin löytänyttä saksalaista geologi Kasper von Wuthenauta.


Katso Lapin museoseikkailun viides jakso, jossa on luvassa tarinoita Kultamuseosta ja kullankaivuuta! Kaikki Lapin museoseikkailun videot löydät sivun lopusta.


Kullankaivajien elämästä kerrotaan monenlaisia tarinoita ja niiden jäljillä ollaan tässä jaksossa. Jokainen on ehkä kuullut Petronellasta? Tai lukenut kultaryntäyksen aiheuttamista vaelluksista?

Tässä videossa käydään Tankavaaran Kultamuseon kansainväliselläkin puolella sekä oikealla kultavaltauksella heiluttelemassa lapiota!

Kultamuseon kansainvälinen näyttely Golden World ja kultakuume oikealla kultavaltauksella

Kansainvälisen näyttelyn puolella on tietoa eri maiden kultahistoriasta. Erityisen vaikuttavia ovat kuvat, joissa päättymätön jono kullankaivajia vaeltaa kapean solan kautta mukanaan vuoden tarvikkeet rekeen koottuna.

Me taidamme pärjätä tänä päivänä Museokortilla ja muutamalla nyssäkällä, mutta tuolloin tavaramäärä on sisältänyt koko vuoden tarpeet.


Vuoden tavarat reessä, mutta eihän se mihinkään liikkunut. Kuva: Heikki Sulander.

Myös kullan nurja puoli kerrotaan kansainvälisessä näyttelyssä. Kultaan liittyvät kemikaalit, elohopean ja orjatyövoiman, ”muurahaisten” käyttö pysäytti meidät hetkeksi miettimään, miten julmasti hallitsijat ovat aikoinaan viis veisanneet alaistensa terveydestä. Suurten kultakaivosten aiheuttamat ympäristötuhot ovat olleet merkittävät etenkin sademetsissä sekä paikallisissa vesistöissä.

Suomalainen kullan perinteinen lapiokaivu ei olekaan vain historiaa: pääsimme oikealle valtaukselle kaivamaan kultaa!

Suomessa kultaryntäys ei ole ollut aikoinaan lähelläkään sellaisia väkijoukkoja kuin Uuden Mantereen kultakuumeessa aikoinaan. Täälläkin kultaan on silti kohdistunut paljon kuumeilua!

Suomessa on kaivettu ja huuhdottu kultaa noin 150 vuotta, joten mekin päätimme lähteä seikkailullamme oikeisiin lapio- ja rännihommiin. Kysyimme valtaukselle pääsemisestä Tankavaaran Kultakylästä ja pääsimme pian kumppareissamme lapioimaan hiekkaa ränniin Kimmon kanssa. Hän kertoi meille seuraavana päivänä löytäneensä lapioimastamme hiekasta kultahipun!

Teksti: Anne Sulander
Kuvat: Heikki Sulander


Kullan etsimisen lyhyt oppimäärä

Kulta on metallia ja noin seitsemän kertaa raskaampaa kuin tavallinen maa- ja kiviaines. Sitä esiintyy maaperässämme hiekan ja maa-aineksen seassa ja sitä kaivetaan sekä koneellisesti että käsin lapioimalla.

Ensimmäisenä kaivetaan haluttu määrä hiekkaa esimerkiksi ämpäriin taikka isommilla valtauksilla kottikärryittäin. Hiekka lasketaan ränniin, jonka tarkoituksena on huuhtoa suurin osa hiekasta pois ja jättää kulta sekä muu raskasmetalli ja mahdolliset korukivet rännissä olevaan matoksi kutsuttuun osaan, jossa on pieniä esteitä, johon kulta jää. Juuri painonsa vuoksi kulta painuu veden virratessa pohjalle ja jää rännin mattoihin kun taas kevyempi maa-aines huuhtoutuu pois.



Aivan viimeinen vaihe on vaskaaminen eli kullan huuhdonta, kyseiseen toimintaan tarkoitetulla vaskoolilla. Vaskooliin voi kaivaa myös pienemmissä määrin hiekkaa suoraan ja huuhtoa mahdollisen kullan esiin ilman nk. rännitystä.



Vaskoolia ravistellaan ensin ja saadaan kulta jälleen painonsa ansiosta painumaan muun hiekan alle. Tämän jälkeen hiekka huuhdotaan vaskoolista tietyin liikkein aina välillä ravistellen ja hiekan alta lopulta paljastuu tummempi niin kutsuttu upahiekka ja sen seasta itse kulta, jos onni suosii.


Luonnon keskellä mieli rauhoittuu

Itse kun Tankavaarassa asun olen Lapin museoseikkailun lisäksi saanut seurata kullankaivajien elämää läheltä ja päässyt mukaan valtauksille näkemään myös koneellista kaivuuta sen lisäksi mitä Kultakylässä on käsinkaivuuta seurannut ja kokeillut.

Onhan se lapioiminen kottikärrykaupalla maata toki raskasta, mutta jotenkin myös rentouttavaa. Valtaukset sijaitsevat usein keskellä metsiä Lapin erämaassa ja ulkona töitä tehdessä mieli jotenkin pysähtyy ja sitä rauhoittuu luonnon keskellä. Kuukkelikin saattaa käydä paikalla tervehtimässä.


Itse kullan huuhtominen puolestaan on koukuttavaa puuhaa kun sieltä hiekan alta toden totta paljastuu keltaista metallia kovan työn palkinnoksi.

Teksti: Kaija Ryytty
Kuvat: Heikki Sulander

Sylvia Petronella Antoinette van der Moerin eli tuttavallisemmin Petronellan tarina Lapin kultamailla

Petronella saapui Suomeen, tarkemmin ottaen Helsinkiin kesäkuussa 1949. Hän esiintyi toimittajana ja liikkui Helsingin seurapiireissä, mutta ilmeisesti hänen Amerikkaan lähettämänsä lehtijutut eivät kelvanneet julkaisuun, sillä rahat loppuivat ja hotelli Domus Academica teki kuukauden hotellilaskusta rikosilmoituksen.

Hotellilaskun maksamatta jättäminen johti siihen, että Petronella kutsuttiin poliisin kuulusteluun. Kuulustelua edeltävänä iltana hän kuitenkin tapasi matkailutoimittaja Erkki Savolaisen ja lähti tämän auton kyydissä pohjoiseen, tutustumaan Suomen Lappiin ja samalla hän pääsisi pälkähästä maksamattomien laskujen suhteen.

Toimittaja ei voinut kuljettaa Petronellaa enää kuultuaan tämän rikkomuksista ja poliisin pakoilusta, sillä hän olisi saanut myös syytteen rikollisen avustamisesta, jos olisi näin tehnyt. Siksi Petronella jätettiin auton kyydistä Ouluun, mistä hän meni junalla Rovaniemelle ja siitä taas bussilla Ivaloon.

Sattuma johdatti Petronellan kultamaille

Helsinkiläinen geologi Klaus Säynäjärvi sattui samaan postiautoon ja hänen kertomuksensa innostivat Petronellan lähtemään tutkimusretkelle Lapin kullankaivajien elämään. Vuotson matkailumajan emäntä lainasi kesämekon tilalle hiihtohousut, anorakin ja monot ja sitten alkoikin patikkamatka.

Tutuksi tulivat Pahaojan kämppä, Ivalojoen Kultala ja yli sadan kilometrin kävelyn jälkeen Morgamojan Pellisen kämppä, jonne Petronella jäi kämpän emännän, Tyyne Tähden apulaiseksi. Säynäjärven kanssa Petronella lähti vielä kämpältä Vuotsoon, mutta kuitenkin muutti mielensä ja palasi Lemmenjoelle, samalle Pellisen kämpälle palkatuksi kokiksi. Petronella oli kokkina ja paikalla myös 18.9.1949, kun Lapin kullankaivajien liitto perustettiin.


Kuvateksti: Ivalojoen Kultala, kuva: Heikki Sulander.

Kiinnijääminen Inarissa

Kauaa ei pakoilu viranomaisilta kuitenkaan onnistunut, sillä kun Petronella lähti käymään Niilo Raumalan kanssa Inarissa, otti Suojelupoliisi hänet kiinni ja kuljetti etelään kuulusteluihin. Hänet tuomittiin sakkoihin, maksamaan velkansa ja sen jälkeen maastakarkoitukseen. Sakot ja velat maksoi tuntematon, mutta myös kullankaivajat olivat lähettäneet Lapin kullankaivajain liiton puheenjohtajan vaimon, Paula Korhosen Helsinkiin maksamaan sakot kullankaivajien lahjoittamilla rahoilla.

Suomalainen lehdistö otti kiinni mehevistä juoruista ja Petronellaa syytettiin lehdissä elämäntapahuijariksi ja vakoojaksi. Hänestä kerrottiin kaikenlaisia ilkeämielisiä tarinoita myös siltä ajalta, kun hän oli Lapissa, mutta niistä Helsingin lehdillä tuskin oli kovin tarkkoja tietoja.

Tämän jälkeen Petronella karkotettiin maasta ja hän katosi kuin tuhka tuuleen, vaikka häntä yritettiin tavoittaa. Eräiden arvioiden mukaan juuri tästä syystä Petronellasta tuli vahva legenda: hän ei ehtinyt arkipäiväistyä, vaan hänen tarinansa jäi elämään kultamaille. Vasta hänen kuoltuaan San Franciscossa Yhdysvalloissa vuonna 2014 tarina sai jatkoa.

Petronellan paluu

Minun piti hieman pidätellä kyyneliä Petronellan tarinan lopussa. Niin monta kertaa kuin olen sen kuullutkin, tarina on silti vahva. Kullankaivajien yhteisöllisyydestä olen saanut todistuksia aiemminkin ja Petronellan tekemisiä kerrotaan lämmöllä. Myös häneen Suomen Lappi ja kultakuume oli jättänyt jälkensä, siitä kertoo hänen viimeinen toiveensa.

Osa Petronellan tuhkista lepää kultamailla, sillä kuoltuaan hänen oma toiveensa tuhkien ripottelusta Lappiin Lemmenjoelle oli toteutunut Jenny O’Connellin tultua Suomeen vaeltamaan hänen jalanjäljissään. Myös Petronellan tytär tuli Suomeen ja kulki Jennyn kanssa osan matkasta.

Teksti: Anne Sulander
Kuvat: Heikki Sulander

Seuraa seikkailijoita: Instagram @rinkkaputki, @pohjankettu, @ullasusa_photography sekä @sulanderphoto. Blogit: Rinkkaputki.com ja Pohjankettu.fi. YouTube: Youtube.com/Rinkkaputki.


Seuraa Lapin museoseikkailua sosiaalisessa mediassa @museokortti-kanavalla tunnisteilla #lapinmuseoseikkailu #museoseikkailu2019 #museokortinseikkailija #museokortti #museokierros


 

Seikkailureitti

Seikkailua seurataan viikolla 31 (29.7.–4.8.)

Arktikumin tiedekeskus
(Rovaniemi)

Rovaniemen taidemuseo Korundi
(Rovaniemi)

Särestöniemi-museo
(Kittilä)

Saamelaismuseo Siida
(Inari)

Kultamuseo
(Tankavaara)

Museo-Galleria Alariesto
(Sodankylä)

Katso Lappi-seurueen seikkailuhakemus:


Museokortti - vuoden mittainen kulttuurimatka 300 museoon!

Uusi Museokortti itselle tai lahjaksi 69€
Voimassaolevan kortin uusiminen 64€

Lisätietoa Museokortista >

Tatjan, Akun ja Taimin Matka menneeseen -seikkailun kruunaa video, joka koostaa koko seikkailun yhdeksi muistoksi. Perhe kiersi Suomea koko kesän ja kävi yli kymmenessä Museokortti-kohteessa. Jokaisella matkalla esiteltiin muinaisuutta huokuvia museokohteita sekä yksi tai useampi ilmainen luontokohde.

Jaa museokokemuksesi
#museokortti #museokierros @museokortti

 

Tutustu seikkailijoihin