Matka menneeseen, osa 5: Paateri

Katselen edessäni erikoista, kuin honkapylväiden päällä istuvaa lentävää lautasta muistuttavaa rakennusta, jonka massiiviisiin oviin on kaiverrettu teepannut. Sivustalla avautuu siistitty metsikkö korkeine mäntyineen. Kuljen hiekkatietä kukkulalle oksistojen siivilöidessä auringonvaloa ympärillämme.

Olen ottanut ensiaskeleeni Paateriin ja kuvanveistäjä Eva Ryynäsen elämään. Saavun pihapiiriin, josta löytyy taiteilijan ja tämän miehen kotirakennus, vanhasta navetasta muokattu ateljee, sekä kirkko. Taiteilijan intohimo puihin ja luontoon huokuu kaikkialla.

Pieni museoseikkailija Paaterin taiteilijakodin terassilla Paaterin taiteilijakodissa on upea seinähirteen kaiverrettu Seitsemän veljestä-veistosteos.

Koti luomisen kehtona

Ensimmäisenä astelen taiteilijan kotiin. Ulkoterassin betoniin on valettu hevosenkenkiä muistutukseksi siitä, että jopa hevoset jättävät kenkänsä ulos astellessaan tupaan. Me seuraamme esimerkkiä.

Olohuonetta kiertää seinään pultatut käsin veistetyt penkit. Sali on tilava ja avara ja rakkaus puuhun ja sen veistämiseen on silminnähtävissä. Täällä taiteilija toteutti itseään ennen navetta-ateljeen valmistumista. Siitä muistomerkkinä on takka, joka on muurattu lattian tasoon, jotta lastut ja muut veistämisestä tulleet rippeet olisi helppo lakaista suoraan takaisin takkaan.

Talo on täynnä ihmeitä ja yksityiskohtia. Jopa TV-tasokin on upea taideveistos, jolla Saloran sijasta komeilee taiteilijan esikoisteos ”Veljekset hiidenkivellä”. Tämän teoksen Eva veisteli 18-vuotiaana ja opettajansa kehoituksesta haki sillä seuraavana vuonna Helsingin Ateneumin taidekouluun opiskelemaan.

Eva hyväksyttiinkin opinahjoon oli ensimmäisen opiskelija koskaan, joka pääsi sisään ilman pääsykoetta. Teoksen tarkkuus ja yksityiskohdat veljesten hampaista lähtien hämmästyttävät. Seitsemän veljestä oli Evalle tärkeä teema ja siitä muistuttaa myös talon seinähirsiin suoraan veljeksistä kaiverrettu työ, joka vangitsee jokaisen sisään astuvan katseen.

Keskimmäisessä kuvassa Eva Ryynäsen ensimmäinen puuteos, jolla hän pääsi suoraan kouluun.

Onni tulee ihmisestä itsestään

Kuljen pihan poikki kohti navettaa, jonka taiteilija on muuttanut ateljeeksi. Seinällä riippuu usean metrin korkuisia veistoksia ja oven vieressä on mahtava, parimetrinen pöllö. Ateljeen esittelijä huomauttaakin, ettei veistos ole lainkaan pöllömpi!

Astumme sisään tilaan, jossa kymmenet - liian suuren koonsa vuoksi sahoilta lahjoitetut - tukit ovat seisoneet Evan silmien alla, kun hän on tarkkaillut puun luonnetta, sen muotoja ja värejä ja pohtinut mitähän näidenkin sisällä mahtaa elää. Taiteilijan omia sanoja lainatakseni; ”Täytyy vain kaivaa esiin teos, elää jo valmiiksi puun sisällä.”

Korkeassa tilassa valoa toivat suurennetut ikkunat ja isokokoiset peilit vastakkaisella seinällä. Evan mies, Paavo, auttoi pilkkomalla puusta moottorisahalla Evalle sopivan kokoisen palan, jota sitten taiteilija lähti käsin työstämään.

Uransa alkupäässä Eva viihtyi töidensä äärellä pelkästään käsitaltoilla ja vasaralla. Ajan saatossa avuksi tulivat myös sähköiset ja paineilmalla toimivat työkalut. Tarkin työ saatiin kuitenkin aikaiseksi talttaa kädellä naputtaen.

Tällä hetkellä ateljeessa pääsee ihailemaan mm. Evan viimeiseksi ja keskenjäänyttä työtä, ”Perhosta”, jota hän vielä 85-vuotiaana työsti, ennen kuin loukkasi kätensä.

”Onni tulee ihmisestä itsestään. Elämän ihanuutta on saada tehdä työtä ja väsyä työnteosta.”
-Eva Ryynänen

Kaunis taiteilijakoti sijaitsee vajaa kolmisenkymmentä kilometriä Lieksan keskustasta Vuonisjärvellä. Taiteilijakodin seinällä on valokuva Eva Ryynäsestä ja hänen miehensään Paavosta.

Suurin työ

Avaan samasta puusta veistetyt, painavat puuovet ja astelen punahongasta rakennettuun kirkkoon. Ensimmäisenä katseeni nauliutuu vastakkaisella seinällä olevaan, yli 237 vuotta vanhan kuusen juurakkoon, joka toimii kirkon alttarina. Juurakkoa kuljettaessa piti Paateriin johtavaa tietä leventää sen suuren koon takia. Alttari on varsin mahtipontinen ja juurakon luonnolliset muodot luovat sille pyhän tunnelman.

Annan katseeni vaellella, samalla kun astelen eteenpäin penkkirivistöjen ohi. Penkit ovat jokainen uniikkeja, omasta tukista käsin veistettyjä ja upea lattia mäntykiekoista kasattu. Ylhäällä kiertää taiteilijan puusta veistämiä, jouluteemaan sopivia lampaita ja taiteilijan omien periaatteen takia yksi pässi.

Kirjoittaja: Aku Pajula

Eva Ryynäsen suurin työ: kirkko.

Päädyssä Neitsyt Maria pitää lasta sylissään. Täällä taiteilijan suuriimmassa työssä järjestetään yhä jumalanpalveluksia, konsertteja ja sitä on mahdollista vuokrata yksityiskäyttöön.

Jätämme Sammaljoen rannan taaksemme ja astelemme männikön läpi takaisin lentävälle lautaselle, jonka uumenissa ihailemme vielä kerran Seitsemän veljestä -teemaista veistosta. Tämä luontoa, puuta ja käsintekemisen iloa pullollaan oleva kokemus oli täysin ainutlaatuinen ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kaikille luontoa arvostaville taiteenjanoisille museoseikkailijoille!

Paaterin taiteilijakoti oli pullollaan luontoa, puuta ja käsintekemisen iloa.