Matka menneeseen, osa 6:
Pielisen museo ja Julma-Ölkky
Matka menneeseen jatkuu tutustumalla Pielisen museoon. Museon näyttelyt kertovat Pielisen Karjalan ja erityisesti Lieksan ja Pielisjärven historiasta. Tatjan, Akun ja Taimin luontokohteena museovierailun rinnalla on Julma Ölkky, syvä kanjonijärvi Kuusamossa.
Museoseikkailija Pielisen ulkomuseossa. |
Luontokohteena Julma Ölkky
Erämaan keskellä, Kuusamon eteläosassa sijaitseva Julma-Ölkky on jylhän kaunis kanjonijärvi, jonka varrella vaeltavat ja kanjonijärvellä veneilevät ihmiset löytävät jopa 4000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia, sekä Pirunkirkon, muinaisen holvimaisen kalliohalkeaman ja Sateenkaarilähteeksi kutsutun puromuodostelman, jotka luovat jyrkkää kalliota vasten kauniita ja kimmeltäviä vesinauhoja.
”Ölkky” itsessään on lapinkieltä, joka tarkoittaa rotkoa. Julma-Ölkky on suurin kolmesta Suomessa olevasta maan halkeamaan syntyneestä kanjonijärvestä. Julma-Ölkyn synty ajoittuu yli 2 miljardia vuotta sitten tapahtuneeseen maapallon pinnan muodostumiseen.
Kanjonin henkeäsalpaavissa maisemissa voi aistia jääkausien hengen, sekä muinaisen, kivikautisen perinnön kalliomaalauksineen. Valitsimme itse verenretken kanjonille ja virran viedessä keskelle korkeuksiin kohoavia kallioseinämiä saa jälleen ihminen tuntea itsensä pieneksi kaikkeuden keskellä. Kanjonin pystysuorat kallioseinämät ovat paikoin jopa 50 metriä korkeat.
Mieleen painui erityisesti näky Pirunkirkolle, joka avautui jättimäisenä lovena kivimassan uumeniin, jota tarinan mukaan itse paholainen piti majapaikkanaan.
Pielisen museo
Pielisen ulkomuseokierrokselle astutaan perinteisten suomalaisilla maaseuduilla usein käytettyjen riukuaitojen lävitse suoraan 1900-luvulle ja siitä yhä syvemmälle menneeseen. Mielen valtaa välittömästi tunne, että tänne on jäätävä.
Aikaa museokierrokselle on hyvä varata paljon, sillä koettavaa riittää. Tämä matkamme yllättäjä on Pohjois-Karjalan suurin, sekä myös Suomen toiseksi suurin museo, jonka laajalla ulkomuseoalueella on jopa yli 70 rakennusta.
Vaikkei sinänsä ole tarpeen arvottaa kokemiamme kohteita niiden ainutlaatuisuuden ja eri tyylien ansiosta, valtasi Pielisen museo väistämättä ison osan sydämestä verrattuna muihin. Pielisen museosta tuli välittömästi ehdoton lempipaikkamme, joka itsessään riittää syyksi suunnata kesäkierrokselle Lieksaan, kauniiden kansallis- ja luonnonpuistojen lisäksi.
Valtavan laajan tarjonnan vuoksi poimimme muutaman mieleen painuneen rakennuksen ja niihin liittyvän tarinan, vaikkakin alue ansaitsisi erityismaininnan jokaisesta kohteestaan.
Pielisen ulkomuseoalueella menneen maailman voi tuntea. |
Tuulimyllyjä ihmettelemässä. |
Pielispiha
Yksi ihastuttava alue oli Pielispiha, joka oli kooltaan vaikuttava pihapiiri parituparakennuksen lisäksi kaikkine aittoineen, karjakartanoineen, vinttikaivoineen, rehulatoineen, kalastusvajoineen, saunoineen, karjovenekatoksineen, pajoineen ja riihilatoineen.
Tällaisissa pihapiireissä asuivat aikoinaan varakkaat perheet sukulaisineen ja palkollisineen 1700-1800 -luvuilla. Parituvat olivat laajennettuja asuinrakennuksia, joissa saattoi elää jopa 18 ihmistä yhdessä isossa tuvassa.
Virsuvaaran suurtuvassa näytillä oli sänky, ja siihen kuuluvat, puusta valmistetut päänaluslaudat, jotka aikoinaan toimivat tyynyinä. Ainoastaan tuvan isännällä ja emännällä oli oikea sänky ja perheen pienin pääsi unille kätkyeeseen, kun taas muu väki etsi yöpaikkansa seinänvieripenkeiltä, tai oljilla ja kankailla päällystetyltä lattialta. Lapset kiipesivät mieluiten nukkumaan uunin päälle, eli pankolle ja myös uunin kyljessä olevan puisen kolpitsa-arkun päällä nukuttiin.
Lukan pirtti
Toinen kohde, jota itse eniten odotin, oli museon vanhin rakennus, Lukan pirtti. Nimi juontaa juurensa 1500-luvulle, jolloin Pielisjärvellä eli karjalainen heimopäällikkö, Luka Räsäinen. Pirtti saa sisääntulijan kumartamaan, kun siirrymme matalan luukkuoven läpi tupaan, jossa silmien on totuteltava hämärään ja ilma on täyttynyt keveästä savun tuoksusta. Lukan pirtti on kaikkein pienin ja pimein pihapiirien asuinrakennuksista.
Pirtti oli varsinainen monitoimirakennus, sillä se oli sekä ihmisten asuintupa, että myös eläinten suoja. Oviaukon oikealla puolella on maalattia soraa täynnä, joka oli varattu talon hevoselle, sillä talviaikaan hevoset ja muutkin eläimet elivät kylmimmät ajat pirtin sisällä lämmössä.
Pirttiä valaisivat talvisin päreet ja uunin hehku ja tuntuu kotoisalta jäädä istuskelemaan pirtin pimeisiin nurkkiin. Mieleen pinttynyt yksityiskohta pirtissä on tuvan peräseinustalla sijaitseva perheen makuulavitsa, eli ravatti, jonka yläpuolella riippuu tuoreen ja taipuisan puuvarren varassa pajusta punottu vauvan vitmi. On hauska kuvitella, kuinka noina aikoina myös Taimi-tyttöämme olisi keinuteltu vitmissä, joka hiljaa itsekseen keikkuu taipuisan oksan painosta.
Pielisen museon perusnäyttelyt esittelevät mm. Lieksan alueen esihistoriaa, kansanomaisia elinkeinoja, talonpoikaisia työkaluja ja käyttöesineitä, kansanparannusta. |
Luonnon aika
Pielisen museo järjestää aktiivisesti erilaisia tapahtumia ja museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä. Valtavan laajan museotarjonnan lisäksi siispä Pielisen museoon on mahdollista pistäytyä useamman kerran, vaikka museo olisikin muuten jo tuttu. Museo järjestää mm. Jätkän lauantain, sekä myös lapsille suunnattua teemapäiviä.
Tällä kertaa museo tarjosi kesänäyttelyn ”Luonnon aika”,
johon on koottu eri vuosina esiintyneiden taiteilijoiden teoksia;
”Luonnon aika on sen oma,
pitkä ja kaukaa tuleva.
Ihmisen aika on rajallinen.
Jokaisen ihmisen oma luonto,
luonne, on yksilöllinen.
Perinteisesti luonto
on ollut ihmiselle yksi keskeinen
henkisen energian lähde,
jopa paljon ennen romantiikaa.
Taiteen lähde on kulttuuria,
hengen viljelyä.
Meillä luonnon vahva,
antava rooli,
on ilmennyt panteistisesti
jo ennen agraanikulttuuria.
Tämän päivän luontosuhteemme
on vaurioitunut teollistumisen,
kaupungistumisen, teknologian
ja hyötyajattelun kautta.
Tätä haavaa taide voi korjata.”
– Kuutti Lavonen
Vankien kaiverruksia putkapirtistä. |
Astu mukaan matkalle menneeseen seuraamalla muinaisia museoseikkailujamme: Instagram @tattie #matkamenneeseen