Matka menneeseen, osa 4:
Katsaus kesäkierrokseen
Matka menneeseen jatkuu Mäntän taidekaupungissa. Tatjan, Akun ja Taimin keskikesän seikkailukohteena ovat Serlachius-museot Gösta ja Gustaf, jotka tarjoavat kiehtovan kattauksen taidetta ja paperipatruunoiden elämäntarinoita.
Gösta
Tänä vuonna kuljimme äitini jalanjäljissä ja koimme keskikesän taikaa ja taiteita Mänttä-Vilppulan juhannuskierroksella.
Saavumme Göstaan, jonka nimi juontuu tietenkin tunnetun Gösta Serlachiuksen mukaan. Miehen suurena unelmana oli rakennuttaa taidemuseo Mänttään ja täällä nyt olemme. Tummanpuhuvan ja kiiltävän museon ikkunoista peilautuvat ja kertaantuvat sitä ympäröivät puut ja puisto kukkii laajalti museon vierellä. Luonnon kunnioitus on silminnähtävissä, niin museon toteutuksessa kuin Göstan itsensä maalauksissakin; Gösta tarkasteli paljon eläimiä ja kasveja.
Kaukana viileä varjo
Vaan mitä Gösta meille tällä kertaa tarjoaa? Onneksemme hyvinkin laajasti nykytaiteen, kultakauden klassikoiden ja vanhan euroopan taiteen helmiä.
Yksi mieleenpainuvimmista oli Kaukana viileä varjo -näyttely, jossa syvennyttiin aistimaan ja kokemaan eri värejä. Kuinka ollakaan, sielunveljeni Reidar Särestöniemen kirkuvan punainen teos Sikiövesi takertui ensimmäisenä näkökenttään.
Miten näemme värit ja miten ne meihin vaikuttavat? Sitä pohti mm. Päivi Hintsanen teoksellaan Vaskenruosteyrttitarha, jonka konkreettisen vaikuttava teos sisältää myrkyllisiä luonnonaineita väreinä. Miten väripigmenttien kehitys näkyy taiteen historiassa? Minkälaisia merkityksiä punaiseen väriin latautuu? Vaikka värejä ei voi koskettaa, ne kuitenkin koskettavat meitä monin eri tavoin.
”Taidelaji voitaisiin vapauttaa kaikesta luonnon tulkinnasta, tehdä muodolla ja värillä jotakin vastaavaa kuin mitä musiikki on tehnyt äänellä – onko se mahdollista?”
– Magnus Enckell
Maa
Toinen vaikuttava ja ehdottomasti esille nostettava näyttely oli Matthew Day Jacksonin Maa. Amerikkalaistaiteilijan monipuoliseen tuotantoon kuuluu niin veistoksia, maalauksia, kollaaseja, valokuvia, piirustuksia, videoita, kuin performansseja ja installaatioitakin.
Tämänkertainen näyttely oli mielikuvitusta ruokkiva, utopinen ja hämmentävä. Sali oli täynnä figuratiivisia veistoksia, joiden kautta kokija sukeltaa näyttelyä varten luotuun roolipeliin. Roolipeli ja veistokset itsessään henkivät vahvaa post-apokalyptista kerrontaa ja saavat kokijan keveästi irtautumaan tästä ajasta todellisuuden tuolle puolen.
Tuttuuden tunne yhdistettynä eriparisilta vaikuttaviin materiaaleihin ja ventovieraisiin maailmoihin luo kokemuksen mahdollisesta ja samalla uskomattomasta tulevaisuudestamme. Myös kokijan vahva osallistaminen teoksiin roolipelin kautta luo omaa syvyyttä mielikuvitusrikkaalle kokemukselle.
Maa on paikka kaikille heille, jotka kaipaavat kauas kuuhun!
Gustaf
Tunnetusti taiteilijoiden ystävä, Gustaf Serlachius, jonka veljenpoika Gösta oli, antautui täysin taiteelle ja kulttuurille elinaikanaan. Gustaf uskoi, että sivistyksessä on Suomen pelastus.
Hän toimi monin tavoin suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin hyväksi ja tämä näkyi muun muassa suomenmielisen kuvataiteen tukemisessa. Gustaf oli monitaitoinen; mm. suomalainen tehtailija, proviisori, kauppaneuvos, sekä suomalaisen puunjalostusteollisuuden pioneereja.
Gustaf tutustui työmatkoillaan kansainvälisiin teollisuusnäyttelyihin, joissa oli myös laajat taideosastot. Hän seurasi kinnostuneena koti- ja ulkomaisia näyttelytapahtumia ja usein kommentoi niitä myös julkisuudessa. Lisäksi Gustaf oli myös Suomen Taideyhdistyksen jäsen. Gustaf osoitti ymmärtävänsä luovan työn olemusta, ja hän kannusti ja opasti mm. Akseli Gallen-Kallelaa tämän nuoruden aikoina monin tavoin.
Paperiperkele
Erityisesti esille nostettava kokemus oli Paperiperkele, joka kuljettaa katsojat läpi Gustaf Serlachiuksen elämän. Dramatisoidussa näyttelyssä tarinat kuljettavat kulkijaa kertoen patruunan suurista ratkaisuista, onnen hetkistä ja karvaista pettymyksistä oman imperiumin rakennusprosessin aikaan.
Puheenvuoron saavat niin Gustaf itse, hänen sukunsa, ystävänsä ja vihamiehensä. Paperiperkele perustuu filosofian tohtori Teemu Keskisarjan kirjoittamaan elämäkertaan Vihreän kullan kirous, ja näyttely avaa näyttävästi kirjan sisältöä.
Apteekkarin kauppahuone
Toinen mielekäs kohde oli Apteekkarin kauppahuone, jossa jälleen osallistetaan kokija vanhan ajan toimiin. Vanhassa kauppahuoneessa pääsee itse kokeilemaan taitojaan puotipuksuna, valokuvaajana ja yrttimestarina. Itse vanhan ajan henkäyksiä janoavana romantikkona nautin jäädä istuskelemaan tällaisiin kohteisiin ja vain aistimaan sen kätkettyjä tarinoita.
Itse Gustaf Serlachius toimi aikoinaan apteekkarina ja toimelias Gustaf myikin apteekissaan kaikkea mahdollista aina hajusuolasta heinän siemeniin ja kuppaussarvista kananpoikiin. Hänen apteekkinsa muistuttikin kauppahuonetta, josta löytyi jokaiselle jotakin.
Vanhojen yrttimikstuurien ja lääkepurnukoiden tutkiminen humauttaa mielen menneeseen, ja pian apteekkiin asteleekin paikalliset aateliset, vaatimaan mestarilta taikoja vaivoilleen.
Astu mukaan matkalle menneeseen seuraamalla muinaisia museoseikkailujamme: Instagram @tattie #matkamenneeseen