Sibbe Live!: Impresiones Ibéricas – espanjalaista musiikkia sellolla ja kitaralla

HUOM! Museokortti ei käy maksuvälineenä.

Santeri Rautiainen, kitara, Katariina Selenius, sello

Ohjelma:

Federico Mompou (1893–1987): Impresiones íntimas(1911–1914) *

Isaac Albéniz (1860–1909): kokoelmista Cantos de España op. 232 och Suite Española op. 47 *

Enrique Granados (1867–1916): Valses poéticos(1893–1894) *

*Sovittaneet sellolle ja kitaralle Santeri Rautiainen & Katariina Selenius

Konserttiohjelma esittelee kolme myöhäisromanttista, katalonialaissyntyistä säveltäjää. Aikansa ihanteita noudattaen, Federico Mompou, Isaac Albéniz ja Enrique Granados olivat kaikki paitsi säveltäjiä, myös ansioituneita soittimensa taitajia, heidän tapauksessaan pianisteja. Kukin heistä sävelsi mittavan kokoelman musiikkia tälle pääsoittimelleen. 1900-luvulla näitä teoksia taidemusiikin kaanoniin sementoi erityisesti pianisti Alicia de Larrocha, jonka repertuaarista konsertin ohjelma on saanut inspiraationsa.

Sekä Mompou, Albéniz ja Granados olivat kosmopoliittisia hahmoja, joiden musiikissa kuuluu espanjalaisuuden suodattuminen eurooppalaisten vaikutteiden läpi.
Impressionistinen ranskalaisuus ja vyöryvä germaanisuus, sekä ajan muut pianistisäveltäjät
kuten Gabriel Fauré, Franz Liszt ja Erik Satie, ovat vaihtelevasti puhutelleet näitä säveltäjiä jotka itsessään kantavat espanjalaiselle musiikille ominaista, kiistatonta ylpeyttä.

Säveltäjien teokset ovat olleet keskeinen osa klassisen kitaran kehitystä: lähtien kitaran
uudistajasta Francisco Tárregasta (1852-1909) ja hänen oppilaistaan, sovitukset Albénizin teoksista ovat nauttineet suurta suosiota kitaran konserttiohjelmistossa. Andrés Segovia (1893-1987) jatkoi tätä linjaa sovittamalla Granadoksen sävellyksiä laajentaessaan kitaran laihaa repertuaaria. Ikäkaimansa Mompoun taas Segovia sai säveltämään suoraan soolokitaralle.

Espanjalaisen musiikin sävelkieli on useissa tapauksissa jo soolokitaralle luontevasti asettuvaa. Tämä lähtöasetelma innoitti sellon sekä kitaran yhdistämiseen kyseisen ohjelmiston parissa; kukin ohjelman säveltäjistä voidaan määritellä oivaltavaksi melodikoksi ja kekseliääksi harmonisoijaksi. Soolokitarasovitusten parissa päädytään usein kompromisseihin, edellämainittujen elementtien kustannuksella. Sovitustyön näkökulmasta espanjalaisen musiikin väkevyys, sen monipuoliset vaikutteet ja lyyrinen cantilena, suorastaan kutsuvat selloa maan kansallissoittimen, kitaran seuraksi.