Wanda Holopainen, Naomi Holopainen, Priscilla Osei: Näkisinkö värit eri tavalla?

Taiteilijat Naomi Holopainen, Wanda Holopainen ja Priscilla Osei kutovat yhteen tarinoita kahdelta mantereelta pohtien, mitä voidaan kommunikoida hiljaisuuden, rakenteellisen vaientamisen ja tarinoiden poispyyhkimisen keskellä.

Taiteilijat ovat lähestyneet näitä teemoja käyden niistä vuoropuheluja valokuvaamiensa henkilöiden, omien yhteisöjensä sekä toistensa kanssa. He ovat perehtyneet yhdessä siihen, mitkä yksityisyyteen liittyvät olosuhteet vaikuttavat turvallisuuden tunteen syntymiseen ihmisten välisessä kommunikoinnissa ja suhteiden rakentamisessa.

Yksityisen ja julkisen välinen raja voi muodostua monesta tekijästä, kuten sensuurista tai selviytymisen strategioista. Esitettäessä epäyhdenvertaisuuteen pohjaavia tarinoita, on tasapainoiltava jatkuvasti sen välillä, mitä kannattaa paljastaa, ja mitä jättää kertomatta. Sekä valokuvauksessa että taiteellisessa työssä luottamuksella on keskeinen rooli, ja sen voi saavuttaa vain sitoutumalla huolehtimaan siitä jatkuvasti.

Valinta yksityisyyden ja julkisuuden välillä ei useinkaan ole yksinkertainen, ja siihen vaikuttavat monet ulkoiset paineet sekä vallan dynamiikat. Pyhät salaisuudet ja resonoivat tarinat voivat kuitenkin ylittää sanallisen viestinnän. Yksityisestä voi tulla jaettua, kun yhteiset unelmat ja muistot muutetaan kuviksi. Läheisyys voi syntyä kameran vangitseman katseen kautta, tai sanojen välisiin taukoihin.

Näyttelyn taiteilijat kutsuvat katsojat pohtimaan turvallisuuden, luottamuksen ja läheisyyden keskinäistä vuorovaikutusta, sekä julkisen ja yksityisen tilan välisiä rajoja.

Naomi Holopainen, Wanda Holopainen ja Priscilla Osei työskentelevät kaikki taiteen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden risteymissä. Tämä näyttely on heidän ensimmäinen yhteinen projektinsa. Se valittiin esitettäväksi Suomen valokuvataiteen museoon avoimen haun kautta, jonka teema tänä vuonna on Kapinoiva Keho.