Itäkauppalan tyttö

Nurmeksen Itäkaupunki on alun perin osa Nurmeksen vanhaa kauppalaa. Se sai asemakaavan samalla kuin kantakauppalakin, vuonna 1879.
Itäkauppala muuttui niittymaasta omakotialueeksi vasta toisen maailmansodan jälkeen. 1950-luku oli ahkeran rakentamisen aikaa, kun rautatieläiset, kirvesmiehet, rakennusmestarit sekä metsätyöläiset rakensivat perheelleen kodin. Itäkauppalaan muodostui yhteisö, jossa talkoohenki ja toivo paremmasta saivat sotien aikana nuoruutensa eläneet miehet ja naiset rakentamaan yhdessä parempaa tulevaisuutta itselleen ja lapsilleen. Tuossa turvallisessa yhteisössä lapset saivat leikkiä ja kasvaa nuoriksi aikuisiksi, joilla oli aiempia sukupolvia tasa-arvoisempi mahdollisuus kouluttautua ja edetä elämässään toivomillaan poluilla.
Näyttelyn tarinaa kuljettaa Tuula Karatvuon kirjoittama, häneen omiin muistoihinsa perustuva kertomus lapsuudesta ja nuoruudesta Nurmeksen Itäkauppalassa. Näyttelyssä on esillä monien muidenkin itäkauppalalaisten tallentamia valokuvia ja esineitä, jotka tuovat muistoja kaikille yhtenäiskulttuurin piirissä lapsuutensa eläneille. Näyttely tarjoaa aitoa ajankuvaa myös nuoremmille ikäpolville.