Ryoji Ikeda

Japanilaisen säveltäjä ja taiteilija Ryoji Ikedan (1966) teokset perustuvat tarkkaan äänimaisemaan ja liikkuvaan kuvaan. Taiteilija työstää kaikkia materiaalejaan säveltäjän tapaan. Oli sitten kyse äänitaajuudesta, fyysisestä tilasta, kuvapikselistä, datapisteestä tai sykkivästä valosta, Ikedalle ne ovat kaikki osa sävellysprosessia.

Amos Rexin arkkitehtuurin innostama näyttely koostuu viidestä installaatiosta, jotka käsittelevät maailmankaikkeuden näkymättömiä ulottuvuuksia ja haastavat havainnon rajoja. Viiden installaation joukossa nähdään kaksi uutta teosta, joiden lähtökohtana on ollut taiteilijan välitön kokemus maanalaisesta museostamme.

Tausta elektronisessa musiikissa

Ikedan taiteelliset juuret juontuvat 1980- ja 1990-luvuille, jolloin hän oli aktiivinen elektronisen musiikin kentällä sekä dj:nä, ääniteknikkona että säveltäjänä. Taiteilijan ilmaisu laajeni 2000-luvulla myös visuaalisen taiteen kentälle.

Japanissa Gifussa syntynyt Ikeda työskentelee nykyään Pariisissa ja Kiotossa. Hänen musiikkiesityksiään ja audiovisuaalisia installaatioita on nähty sekä kuultu museoissa ja tapahtumissa ympäri maailman. Amos Rexin kokonaisuus on Ikedan ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa.

Materiaalia NASA:lta ja CERN:istä

Tutkiva ote on läpäissyt Ikedan taiteellista tuotantoa varhaisimmista sävellyksistä lähtien. Ikeda tulkitsee tieteen tapaa luokitella dataa, mutta antaa datakokonaisuuksille rytmin ja dramaattisen kaaren, jota luonnehtii vastakkaisuuksien ja äärettömyyksien sekoittaminen miltei matemaattisella tarkkuudella.

Nykyään Ikeda ammentaa vaikutteita myös merkittävistä tieteellisistä tutkimushankkeista. Hän on tehnyt yhteistyötä eri fysiikan ja matematiikan alan ammattilaisten kanssa.

Osa Amos Rexissä nähtävistä teoksista perustuvat muun muassa NASA:n, Human Genome -projektin ja CERN:in massiivisesta aineistosta kerättyyn dataan.

Vapaus kokea

Ikeda luo aisteja terävöittäviä, hypnoottisia tiloja, jotka voivat laajentaa tapaamme nähdä todellisuus. Ikeda ei halua ohjata kokemustamme, vaan toivoo jokaisen kävijän lähestymään teoksia omista lähtökohdista käsin. Museokävijän on mahdollisuus lähestyä teoksia analyyttisinä tiedeverkostoina, tai uppoutua taiteilijan luomaan tila- ja ääniavaruuteen puhtaasti kehon tuntemuksien kautta.

Näyttelyn on kuratoinut Terhi Tuomi.

Huomaathan:
• Teokset sisältävät välkkyvää kuvaa, näyttelyn ensimmäinen teos myös nopeasti vilkkuvaa strobovaloa.
• Näyttely sisältää kovaa ja korkeaa ääntä.
• Näyttelyssä on pimeää.