Terhi Heino: Näöntarkastus

Terhi Heino: Näöntarkastus 5.4.–31.5.2024

Terhi Heinon tuotannon voi nähdä pyörteenä, joka jatkuessaan porautuu yhä syvemmälle kulttuuriekologisiin teemoihin. Hän hyödyntää samankaltaisia materiaaleja yhä uudestaan tavalla, joka tuo teoksiin sisällöllisiä kerroksia aiemmista näyttelyistä. Samalla pienet muutokset ja eleet syventävät sanottavaa kohti uusia mahdollisia tulkintoja.

Heinon näyttely Näöntarkastus on koottu Orimattilan Taidemuseoon, ja kokonaisuus on ensimmäistä kertaa esillä tässä muodossa. Näyttely koostuu sekä uusista että vähän vanhemmista teoksista. Uusimmat kollaasit ovat valmistuneet tänä vuonna juuri tätä näyttelyä varten. Vanhemmat teokset on valittu siten, että ne muodostavat johdonmukaisen materiaalisen ja visuaalisen jatkumon.

Heino on hyödyntänyt uransa aikana monia erilaisia materiaaleja kuten kalojen eviä ja käytettyjä teepusseja. Orimattilassa nähdään vanhojen kasvistojen sivuja, kulunutta kartonkia ja muinoin kerättyjä ja prässättyjä kasveja. Materiaalien olemus on auringon polttama ja vuosikymmeniä sitten tarkoituksensa menettänyt. Ne taipuvat kuvataiteen visuaaliseen leikkiin vain, koska Heino kohtelee niitä riittävällä kunnioituksella.

Heino käyttää materiaaleja, joilla on historia. Niitä ei ole luotu teoksia varten vaan ne on kerätty, löydetty ja saatu. Ajatus on, että aikojen lopussa teoksia ei enää ole. Ne eivät säily ikuisesti vaan maatuvat muun luonnon mukana. Kiertokulku on luonteva motiivi Heinon pyörteelle, käytetystä materiaalista syntyneet teokset ovat täynnä näkyviä mutta myös unohdettuja kertomuksia. Ja on selvää, ettei kertomus pysähdy teokseen. Heino ei lyö mitään lukkoon, hän jättää materiaalin eloon.

Heino käsittelee ihmisen suhdetta ympäristöönsä. Ihmisen kykyä ymmärtää ja kunnioittaa luontoa. Hän yhdistää taitavasti inhimilliset teemat ekologiseen ajatteluun. Hän uskaltaa hyödyntää teoksissaan nostalgiaa ja estetiikkaa, joka sukeltaa aikaan ennen kaiken läpitunkevaa ironista katsetta. Hän käsittelee myös ihmisen luontosuhteen pinnallisuutta muuntaen dokumentaarisuuden dekoraatioksi tavalla, joka paljastaa, miten kauas kasvien representaatiot voivat luonnosta etääntyä.

Uusissa teoksissa kasvit asettuvat muodostelmaan kuin näöntarkastustaulun kirjaimet. Heino kehottaa ihmisiä tarkistamaan, mitä näkevät. Katsomaan mitä tapahtuu. Näöntarkastus ei ole vain tapa nähdä, se on myös pyyntö katsoa. Heino ei pakota eikä kuvittele käskevänsä. Katsoja ymmärtää, millaista arvostavaa katsetta meitä ympäröivä maailma tarvitsee.

Veikko Halmetoja