Marja Pirilä: Valo pimeässä

Ilmiönä camera obscura tunnettiin jo ennen ajanlaskumme alkua Kiinassa ja se on siitä asti kiehtonut tiedemiehiä ja tutkijoita. Camera obscurassa valo kulkee pienen aukon kautta pimeään tilaan muodostaen sinne ulkomaailman kuvajaisia. Taiteilijat oppivat hyödyntämään camera obscuran aiheuttamaa optista ilmiötä ja tehostivat sitä 1600 -luvulla laittamalla aukolle linssin. Tämä oli alku välineelle, jonka tunnemme paremmin kamerana.

Valokuvataiteilija Marja Pirilä (s. 1957) on tutkinut ja tallentanut camera obscura -ilmiötä kuviinsa usean vuosikymmenen ajan. Hän muuntaa kuvaustilansa kameraksi, jonka pinnoille tämä ikivanha menetelmä maalaa valolla uuden maailman. Camera obscurassa Pirilä kuvaa tavallisella kameralla. Sisä- ja ulkotilojen yhdistyessä vuorovaikutuksemme ympäröivään todellisuuteen konkretisoituu. Samalla syntyy myös unenomainen, kerroksellinen kolmas todellisuus ja seinälle ylösalaisena piirtyvä maailma saa arkiset asiat näyttäytymään erilaisessa valossa.

"On mentävä yhä uudestaan camera obscuran pimeään löytääkseen valon. Miten hitaasti silmäni tottuvat näkemään unenomaiset kuvajaiset, joita valo kantaa mukanaan. Ja aina sama ihmetyksen tunne – sokea kuvaaja saa näkönsä! Pimeässä ulko- ja sisätilojen lomittuessa toisiinsa syntyy kolmas tila, kuin mielentila. Avatessani kameran sulkimen valo tekee siitä kuvan."
-Marja Pirilä

VB-valokuvakeskuksella nähtävä Marja Pirilän Valo pimeässä -näyttely tuo esiin hänen teoksiaan kolmelta vuosikymmeneltä vieden katsojan kameran sisään. Kokemusta syventävät kolmiulotteiset camera obscura-teokset, jotka hän on toteuttanut yhdessä Petri Nuutisen kanssa. Näyttelykokonaisuudessa on Tapani Rinteen äänimaisema.