Taiteilijan malleja - olmeista leimuaviin silmiin

Varhaisvuosinaan kotona Reidar piirteli ihmisiä arkiaskareissaan. Hän kuvasi töissään niin kotiväkeä kuin talossa poikkeavia vieraita. On piirroksia ja luonnoksia vanhemmistaan lehmien lypsämisissä, lampaiden keritsemisissä, on kuvia siskoista, veljestä ja sisarten lapsista.

Opiskellessaan Ateneumissa Reidarkin oli joutunut maalaamaan niitä malleja, joita maalattvaksi annettiin. Leningradissa tapahtui jo edistystä, -- kukin sai pyytää malliksi haluamansa, kenet tahansa käytävällä vastaan tulevan ammattimallin. Ellei tämä ollut vapaa, pääsi jonotuslistalle ja sai mallin sitten kun se jouti muilta. Malli oli sitten yksityismalli, sen asennon sai itse määrätä.
Ateneumin luokkien tungoksen jälkeen yksityismallien maalaaminen oli tuntunut erityisen hienolta.

Kirjeessään ystävälleen Kirsti Ryynäselle Reidar kertoi: "Akatemiassa maalaan suuren suurta alastonta tyttöä – tarkoitan, että minulla on suuri kangas. Se tytön peijakas on kuin olmi ts. se näkyy läpi ja minä olen yhden viikon yrittänyt häntä nähdä lahdenvihreänä. Huomenna on uudet sävelet siinä asiassa."

Yksi Reidarin Leningradin ajan opiskelijatovereista Olga Jerimova, joka on tullut Venäjällä tunnetuksi Kalevalan kuvituksestaan, muisteli Reidarin olleen luovan ja lahjakkaan ja mielestään hänen maalaustensa ihmiskuvausta leimasi viileys ja aristokraattisuus.

Kautta aikain Reidar oli halunnut käyttää erikoispiirteisiä malleja, tummia ja ”leimuavasilmäisiä”, kuten sisarenpoikansa myöhemmin muisteli. Missä tahansa paikassa maalatessaankin, on taiteilija usein ikuistanut mallinsa istumassa tutussa punaisessa keinutuolissa, joka löytyi kotoa, Vanhan Särestön pirtistä.

Reidarin maalausten värimaailma varhaiskauden henkilömaalauksissa on harmoninen jopa sensuelli. Myöhemmin 1970-luvulla hänen paletillaan ilottelevat puhtaat ja taittamattomat värit. Vähitellen henkilömaalaus kävi yhä harvinaisemmaksi taiteilijan tuotannossa.