Komeasti juhlaan

Pukujen lisäksi näyttely kertoo tekstiilien ja valmistustapojen historiasta. Huomio kiinnittyy näyttelyssä pukujen upeisiin yksityiskohtiin: pellavaisiin ja villaisiin kankaisiin, tinasolkiin, värikkäiden hameiden raidoituksiin, päähineisiin, taskuihin...

Näyttely herättelee myös kysymyksiä. Minne esimerkiksi arkiset ja juhlavat vaateparret sitten päätyivät käytön jälkeen?
- Entisaikaan kaikki kierrätettiin - pellavaisista osista valmistettiin vuodevaatteita ja villakankaista vällyjä tai hevosen loimia. Arvokkaimmat ja värikkäimmät kankaat päätyivät koristeiksi taskuihin tai esiliinoihin. 1800-luvun lopulta alkaen asut päätyivät lopulta räsymattoihin, kertovat kansallispukukeskuksen amanuenssi Marja Liisa Väisänen ja kansallispukuasiantuntija Leena Holst.

Kansallispuvut ovat toisintoja kansan 1700- ja 1800-luvuilla käyttämistä juhlapuvuista. Ne jatkavat kansanomaista juhlapukuperinnettä, johon kuuluvat taidokkaasti valmistetut ja monimuotoisilla käsityötekniikoilla koristetut puvun osat huopahatuista tykkimyssyihin, sarkaviitoista silkkiesiliinoihin. Kansanomaisessa juhlavaatetuksessa yhdistyvät luontevasi kansanomaisen käsityötaidon lukuisat osa-alueet ja sekä eri aikakausille ja alueille tyypilliset piirteet ja materiaalit. Osa puvun osista valmistettiin tuolloin kotona, osa ostettiin tai teetettiin ammattilaisilla. Tämä perinne jatkuu kansallispuvuissa.

Lisätietoja kansallispuvuista saa Suomen kansallispukukeskuksen nettisivuilta ja kansallispukusivustolta osoitteesta www.kansallispuvut.fi