Aidalla - Katri Alatalon valokuvia poronhoitajien elämästä

Katri Alatalo välittää kuviensa kautta tunnelmia Kittilän Kyrön palkisen aidoilta.

“Porojen roukuaminen korvissani, koparat rummuttavat kaarteessa maata. Olen juuri saapunut Kyrön palkisen aidalle. Veräjästä kulkee ihmisiä, se aina suljetaan perästä. Kulkijat eivät kiinnitä minuun huomiota. Seison ulkopuolella ja puristan kameraani. Kuulen sanat ”mene vain aitaan, sulla on täysi oikeus olla täällä”. En ole huomannut takanani autonpenkillä taukoa pitävää henkilöä, hän on Unto Autto. Nyökkään, koska sanat takertuvat kurkkuuni. Pöly nousee kuivasta maasta, kun tokka kiertää aidan editse, odotan hetken. Avaan veräjän lunkan ja astun aitaan, suljen sen huolella. Kävelen sisään, nostan kameran ja alan kuvata.”

Porotalous on viime vuosina kokenut monia muutoksia, mutta porotyön perusmalli pohjautuu mitä vahvimmin perinteeseen, jossa hiljainen tieto siirtyy sukupolvelta toiselle. Työtä tehdään yhdessä, sillä se ei olisi mahdollista muuten. Yhteisön matkassa lapsilla karttuu taito ja halu tehdä työtä. Työtä, joka määrittelee heidät. Se on paitsi elinkeino, myös vahva identiteetti.

Alatalo ymmärtää aidan tapahtumat sekä toiminnan vaatiman tilan. Vuosien saatossa häneen ja kameraan on totuttu, henkilöt ovat aidoimmillaan siinä ohikiitävässä hetkessä, jonka valokuvaaja on ikuistanut. Alatalo pohtii Aidalla-näyttelyssään uusien haasteiden tuomaa muutosta ja niihin sopeutumista. Hän on kuvannut ihmisiä ja heidän elämäntapaansa Kyrön palkisen poroaidoilla jo 20 vuoden ajan. Katrilla on myös omakohtainen kokemus porotilallisen elämästä. Kuvissa on vahvasti läsnä hetken aitous, aidan tunnelma sekä työn tekemisen todellisuus.

Katri Alatalon (s. 1980) työskentely on usein hyvin tunnepitoista. Hän käsittelee näkyväksi tulemisen teemoja, reflektoi ympäristöään kokemusmaailmansa kautta.

Alatalo kutsui näyttelyyn mukaan Tuija-Noora Autton. Hän on raattamalainen Kyrön palkisen osakas, joka hallitsee sekä vanhat että uudet lapinkäsityötekniikat. Tuija tuo osaksi näyttelyä tekemänsä asukokonaisuuden. Lisäksi äänitaiteilija Miro Mantere on käynyt äänittämässä äänimaisemaa Kyrön palkisen aidoilla ja koostanut ääniteoksen, joka toistuu näyttelytilassa.